Blogi

Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan, mutta huomattavasti ahkerammin niitä tapahtuu, minä sanoisin. Muutos on jatkuvaa ja ihan aina ei kaikki mene kuten suunnittelee. No meille sitten tapahtui, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellainen järjestettävä asia, että minä lähdin köröttelemään takaisin kotia kohti. Länsirannikolle siis, Steve yhä seuranani. Muhvi-koira lähti mukaan, koska johtajasta on tullut niin kiireinen sapattilomailija, että hän ei kuulemma ehdi mitään koiraa lenkittämään. Näissä tilanteissa minä jään aina alakynteen, sillä minähän sen koiran meidän perheeseen toin. Ja jos oikein tarkkaan asiaa tarkastelee, niin en ehkä kovasti ja kauheasti silloin kysellyt saako se tulla. Joten tällä suunnitelmalla mentiin ja Muhville kovasti pahoittelin, että sen vapauden päivät metsien mättäillä olivat ohi ja paluu korttelikierroksille oli väistämättä edessä. Kotiin oli mukavaa palata. Pitkää matkaa ajellessani mietin, että jäikö minulle mitään käteen tästä niin sanotusta irtiotosta. Voisinko suositella tällaista kenellekään? Ja näihin asioihin minä sitten pohdinnoissani päädyin: Tutustuin itseeni paremmin. Opin, että…

Lue Lisää

Vuoden vaihteessa, kun tyttäreni oli täällä itärajalla käymässä, niin olin ajatellut, että hänestä olisi kiva käydä erinäisiä nähtävyyksiä katsomassa. Yhdeksi kohteeksi olin jo päättänyt Savonlinnan, koska sen läpi olen kesäisin ajellut ja se näyttää kauniilta, erittäinkin käymisen arvoiselta kaupungilta. Lisäksi siellä on linna ja linnat on tosi kivoja. Olin kuitenkin ollut jo pois kotoa kokonaiset kaksi ja puoli kuukautta, niin yllätyksekseni sellaisessa ajassa teini ehtiikin muuttua jo vielä teinimmäksi. Neitokaista siis kiinnosti lähinnä Snapchat ja Insta sekä ruokapöydän antimet, ei mitkään linnat. Piti siis ottaa käyttöön suunnitelma B eli ”Pakotettu kulttuurielämys”. Joten narinasta huolimatta aamulla aikaisin autoon ja menoksi, teini jatkoi takapenkillä pahasti keskeytyneitä uniaan ensin kerrottuaan vastalauseensa tälle kaikelle. Savonlinnaan meidän mökiltä ajelee vajaa pari tuntia. Se on sen verran pitkä matka, että kyllä siinä pitää kahvilla pysähtyä. Villalan Neste, aivan ihana kyläkuppila tuli Kesälahden kohdalla vastaan. Asiakaspalvelu oli superiloista ja oli hauskaa seurata, kun yrittäjät tunsivat kaikki asiakkaat,…

Lue Lisää

Minä pidän kalasta, kaikenlaisista kaloista, syötynä. Hauesta olen oppinut jo lapsuudessa, että se on ihan hyvä ruokakala, mutta niin täynnä ruotoja sinne tänne, että kauhian hankala valmistaa. Hauesta siis saa hyvää vain, kun sen työntää lihamyllyn läpi ja paistelee jauhepihvejä. Johtaja innostuu aina asioista ja innokkuuden kohde vaihtelee hyvin laajalla skaalalla; t-paitojen myynnistä, kaasuauton kautta hauen pyyntiin. Ja nyt siis ollaan ihan inessä tuossa kalastuksessa. Jätkä viilettää otsalampun valossa toisella järvellä pilkkimässä ja toisella asentamassa iskukoukkuja. Miksi näitä toimintoja ei voi tehdä samalla järvellä, on minulle arvoitus, mutta ei kaikkia miesten touhuja tarvitse naisten ymmärtää. Ensin tuli kaksi haukea, sitten tuli kaksi haukea, sitten tuli yksi hauki ja vielä yksi… Ja minä ajattelin, että jos nyt en viimeistään opi fileoimaan kalaa, niin on kyllä aivokapasiteetissa vikaa. Niin hyviä kuin jauhepihvit ovatkin, niin kun niitä syö kolmatta päivää peräkkäin ja siinä välillä napostelee niitä myös anoppilassa, alkaa väkisinkin kyllästyä. Eräänä aamupäivänä,…

Lue Lisää

3/58