Blogi

Olen töissä pyörinyt nyt kohta kolme vuotta digitalisaatiohankemaailmassa ja ajattelin jakaa vähän ajatusta. Ja kyllä, kyllä, olen minä yrittänyt jotain aikaiseksikin saada, en ole vain pyörinyt, Kaikkihan puhuvat siitä. Tiedättehän, se. Se on varmasti tullut jäädäkseen eikä mikään ole niin kuin ennen, jolloin kaikki oli varmasti paremmin kuin nyt.  Digitalisaatio terminä vilahtelee tänä päivänä joka paikassa, on jos jonkinlaista projektia digitalisaation käyttöönotolle ja hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu julkisten palveluiden digitalisoiminen, saattaa olla, että ruokaakaan ei saa ravintolasta ellei ole appia (ei siis appiukkoa vaan se sellainen puhelimeen ladattava ohjelma, juu nou). Tavallinen tallaaja kauppakeskuksen käytävällä ja täällä työelämässä on hieman hämmentynyt, että mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Kaikki ovat niin täpinöissään tai peloissaan, että eivät muista sen ahdistavan digitalisaation olleen täällä jo ainakin parikymmentä vuotta. Mietitäänpä. Aika harva meistä haluaa palata enää terveydenhuollossa paperisiin hoitotietoihin. Tai monikaan ei olisi enää valmis kirjoittamaan viestejä kirjoituskoneella ja faksaamaan niitä eteenpäin. Ja onko oikeasti…

Lue Lisää

Olen hiljaa ja viekkaasti kääntänyt miestäni syömään kasviksia. Kun tapasimme hän ei pitänyt sipulista, pinaatista, sienistä, lehtikaalista, parsakaalista, pavuista ja… lista oli pitkä. Tällä hetkellä ainoastaan säilykepavut ja tofu ovat sellaisia, joita hän ei mielellään syö, muutoin menee kaikki. Parasta oli, kun hän kerran sanoi, että “nämä sun kasvisruoat on kyllä paljon parempia, kuin liharuoat.” Olin saavuttanut jotain suurta! Me emme kuitenkaan ole kasvissyöjiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta minä henkilökohtaisesti pidän enemmän kasvisruoasta kuin lihasta ja tuntui ihan huippuvoitolta, kun mieskin kommentoi tuolla tavoin. Meillä siis syödään myös lihaa, vaaleaa sellaista, ja kalaa, mutta enemmän kasviksia. Syy oli aluksi vain maussa, mutta nykyään olen yhä enemmän huolissani ilmastosta ja luonnon selviämisestä. Ihan kaikkien valintojeni pohjalta niin ehkä ei voi ajatella. Kompostoin ihan himona ja kierrätän kaikki pienimmätkin muovinpalat, mutta sitten ajelen autolla työmatkoja, vaikka voisin mennä bussilla. Mutta hei, minä yritän. Kasvisruokaan panostamalla ajattelen kompostoivani (lue kompensoivani) hölmömpiä valintojani. Olen…

Lue Lisää

Kuten pikkutytöt lähes joka perheessä, niin minunkin taaperoiseni vinkui päivät pitkät itselleen lemmikkiä. Hän olisi tyytynyt jopa muurahaisiin lasivitriinissä, jossa ne syövät käytäviä johonkin ravinnelimahyytelöön. Mielestäni se on varmasti yksi karmeimmista eläinsuojelurikoksista, joten kieltäydyin tiukasti. Miettikää, oikeasti, että keräisimme metsästä muurahaisia tekemään käytäviä siniseen hyytelöön. Ei taas ymmärrys oikein riitä. Tähän liittyen sitten ehdotin hänelle, että hoitaisi pihallamme käyviä matoja, koppakuoriaisia ja pikkulintuja siellä niiden luonnollisessa ympäristössä, mutta kun niitä ei voi kuulemma silittää ja paijata. Tässä vaiheessa viimeistään en enää ymmärtänyt niitä muurahaisia, lapsilla ei ihan joka hetkessä logiikka pelaa. Äitinä toimimisen periaate on minulla ollut se, että minun onnellisuuteni ensin, sillä kun minä olen onnellinen, niin muukin perhe on. Jos en ole, helvettikin tuntuu kauniilta paikalta. Siis, kun minä en mitään lemmikkiä enää halunnut kaikkien niiden koirien kissojen, pupujen ja marsujen jälkeen, joita elämääni on mahtunut, niin pidin pääni, olin horjumaton. Halusin olla itsekkään onnellinen. Ilmeisesti tyttäreni on…

Lue Lisää

3/27