Kuukausittaiset arkistot: joulukuu 2018

Moni meistä haaveilee lottovoitosta tai isosta Amerikan tädin perinnöstä. Silloin voisi vain olla. Itsekin olen työpaikan kahvipöydässä julistanut, että jos se lottovoitto joskus osuu kohdalle, niin olisi kyllä niin mahtava tunne soittaa töihin ja ilmoittaa “en tule tänään, en huomenna enkä koskaan enää!” Tosin en koskaan lottoa, joten todennäköisyys tälle on melko pieni. Hassua on se, että todellisuudessa työssä käynnillä on meille melkoisen suuri merkitys. Parhaimmillaan työssä on kivoja työkavereita, siellä saa tuoda osaamistaan esille ja toteuttaa itseään, sieltä löytää iloa ja sopivasti haasteita päivittäin. Se voi kuitenkin olla myös liian vaativaa, oman osaamisen ylittävää, jolloin työnteko ahdistaa. Voi olla, että vuorovaikutus työntekijöiden kesken ei toimi ja siitä aiheutuu jatkuvasti ristiriitoja. Moni kokee myös stressiä työssään. Stressi on mielestäni erittäin mielenkiintoinen aihepiiri, koska sen hallinnoiminen saattaa olla mielettömän haastavaa osin siksi, että siinä on niin eri tasoja. Stressi voi olla hyvää: pientä kiirettä, adrenaliinitasot sopivasti koholla, aistit herkkinä selviytymään tilanteesta…

Lue Lisää

“Hei äiti! Multa kysyttiin, mitä sä teet työksesi. Mä sanoin, et sä oot pomojen pomo, oliks se oikein?” No vähänkö kuulosti hyvältä, siis tosi hyvältä. Tytärkin oli ymmärtänyt, että missä asemassa tässä oikein ollaan. Olin ylpeä itsestäni, olin päässyt siihen, mihin olin tavoitellut. Pomojen pomo oli titteli, jota hiljaa mielessäni hellittelin samalla, kun istuin taas kerran kokouksessa, jonka agendasta tai tarkoituksesta minulla, ja tuskin kellään muullakaan, oli juurikaan käsitystä. Jokin kokonaistilanteessa, ei siis vain siinä kokouksessa, hitusen kuitenkin hiersi persvakoa, en vain oikein tiennyt mikä. Työnsin sitä häirikköä pois ajatuksistani, sillä minullahan oli kaikki enemmän kuin mainiosti. Tämä oli usein käyttämäni keino, sillä yleensähän kaikki korjaantuu, kun sitä ei vaan ajattele, antaa sen tavallaan hoitaa itse itsensä pois, eikö? Eräänä päivänä, menin poikkeuksellisesti mieheni kyydissä töihin. Sinä aamuna autossa oli aikaa vain istua, ei tarvinnut keskittyä liikenteeseen, vaan pystyi kiinnittämään huomiota asioihin ympärillä ja ihastella, mitä kaikkea siinä työmatkan varrella…

Lue Lisää

2/2