Kuukausittaiset arkistot: elokuu 2019

Tilanteeni oli siis äkillisesti se, että olin luvannut miehelleni jättää kaikki nykyiset työni (tai siis ei niitä ole kuin kolme tai neljä; sama ala, eri paikat ja tehtävät) ja lähteä 600 kilometrin päähän kaupunkiin, jossa tunnen kolme ihmistä. Ajatukseni oli, että kyllä tekevä töitä saa ja yhä olen sitä mieltä, mutta ei siellä pihamaalla taida kuitenkaan työnantajia olla jonoksi asti minua odottelemassa. Niinpä oli pakko aloittaa ihan oikea, aktiivinen työnhaku. Jostakin näkökulmasta katsottuna, voisi ajatella, että olin ottanut urallani hiukan takapakkia ja minua jännitti kovin se, että keskustelu työhaastattelussa kääntyy seuraavanlaiseksi: “Niin tuota, sinä olet siis palannut ihan perustyöhön, ymmärsinkö oikein?” “Kyllä.” “Et siis enää ole esimiehenä?” “En.” “Teet siis ihan suuhygienistinä hommia, ihan perushommia?” “Kyllä.” “Haluaisitko tehdä esimiehen tehtäviä?” “En.” “Ööö…joo…no..me täältä soitellaan, jos tarvitaan…” Kuvittelin vahvasti, että se ei ole niin hienoa ja kannustettavaa, kun palaa takaisin lähtöruutuun. Kukaan kun ei koskaan kyseenalaista eteenpäin punnertamista ja aina vain…

Lue Lisää

Haluaisin pitää majataloa Korfulla. Mielikuvassani aurinko paistaa aina, joten voin hakea aamupalatarvikkeet lähitorilta, jonne pyöräilen halki viheriäiden laaksojen vilkuttaen viinitilallisille. Asiakkaat majatalossani ovat ystävällisiä, osa jo useamman kerran käyneitä, nauramme iloisesti erään herran puujalkavitseille samalla kun selvitän lentokenttäkuljetusta Kistofosoksen kanssa. Olen itse leiponut croissantit ja jauhanut kahvin, olen niin onnellinen. Jos tuo ei jotenkin sitten satu luonnistumaan, niin varasuunnitelmana on, että minulla on kahvila, ihan täällä Suomessa. Pieni, maksimissaan istumapaikat viidelletoista, hieman rustiikkisesti sisustettu. Teen itse kaikki tarjottavat tuotteet, jotka ovat gluteenittomia, maidottomia, munattomia, suolattomia, sipulittomia, basilikattomia ja merenelävättömiä, mutta ei vegaanisia, ne ovat liian vaikeita tehdä. Ja jauhan itse sen kahvin. En ole muuten koskaan kyllä jauhanut kahvia, mutta jotenkin se kuulostaa niin ylelliseltä ja on varmasti todella paljon tavallista kahvia parempaa, varmasti. Haaveita vain, mutta kova tarve olisi keksiä, mitä tehdä isona. Ajatuksena on, että tekeminen olisi sen verran tuottavaa, että voisi sanoa pysyvänsä elossa sen avulla, mutta…

Lue Lisää

Kun lomat loppuu, kesä ohitse on, vuosi kulkee jälleen uuden ympyrän… Näin kauniisti lyyritteli ja luritteli Suurlähettiläät aikoinaan ja ajatus tuollaisenaan on hyvin vahvasti monen mielessä, vaan eihän se kesä oikeasti siihen lopu, että mennään töihin, paitsi jos se loma on syyskuussa. Tänäänkin on aamun lämpötila 15 celsiusta ja aurinko paistaa täysillä, kyllä minusta on vielä kesä, vaikka italialaisten mielestä ehkä ei. Mieheni totesi  eilen illalla, että “jaahas, se alkaa monella olla huomenna työhön paluu, sitten pitäisi taas jaksaa 11 kuukautta”. Hän itse on sen verran onnellisessa asemassa, että on ollut jo viikon töissä, joten hänellä on vähän vähemmän kärsittävänä ja oikeus kommentoida vahingoniloisena. Aika vähän kuulee ja näkee positiivisia kommentteja työhön paluusta. Onhan se nyt helvetin mukavaa loikoilla terassilla viinilasi kädessä ja lukea Tex Willereitä. (Tekeeköhän sitä muuten kukaan enää…?) Mutta jaksaisiko oikeasti jatkuvasti? Eihän silloin olisi enää lomaa. Onko se töissä olo oikesti kärsimystä, no joillekin varmasti on,…

Lue Lisää

3/3