Kuukausittaiset arkistot: syyskuu 2019

Olen hiljaa ja viekkaasti kääntänyt miestäni syömään kasviksia. Kun tapasimme hän ei pitänyt sipulista, pinaatista, sienistä, lehtikaalista, parsakaalista, pavuista ja… lista oli pitkä. Tällä hetkellä ainoastaan säilykepavut ja tofu ovat sellaisia, joita hän ei mielellään syö, muutoin menee kaikki. Parasta oli, kun hän kerran sanoi, että “nämä sun kasvisruoat on kyllä paljon parempia, kuin liharuoat.” Olin saavuttanut jotain suurta! Me emme kuitenkaan ole kasvissyöjiä sanan varsinaisessa merkityksessä, mutta minä henkilökohtaisesti pidän enemmän kasvisruoasta kuin lihasta ja tuntui ihan huippuvoitolta, kun mieskin kommentoi tuolla tavoin. Meillä siis syödään myös lihaa, vaaleaa sellaista, ja kalaa, mutta enemmän kasviksia. Syy oli aluksi vain maussa, mutta nykyään olen yhä enemmän huolissani ilmastosta ja luonnon selviämisestä. Ihan kaikkien valintojeni pohjalta niin ehkä ei voi ajatella. Kompostoin ihan himona ja kierrätän kaikki pienimmätkin muovinpalat, mutta sitten ajelen autolla työmatkoja, vaikka voisin mennä bussilla. Mutta hei, minä yritän. Kasvisruokaan panostamalla ajattelen kompostoivani (lue kompensoivani) hölmömpiä valintojani. Olen…

Lue Lisää

Kuten pikkutytöt lähes joka perheessä, niin minunkin taaperoiseni vinkui päivät pitkät itselleen lemmikkiä. Hän olisi tyytynyt jopa muurahaisiin lasivitriinissä, jossa ne syövät käytäviä johonkin ravinnelimahyytelöön. Mielestäni se on varmasti yksi karmeimmista eläinsuojelurikoksista, joten kieltäydyin tiukasti. Miettikää, oikeasti, että keräisimme metsästä muurahaisia tekemään käytäviä siniseen hyytelöön. Ei taas ymmärrys oikein riitä. Tähän liittyen sitten ehdotin hänelle, että hoitaisi pihallamme käyviä matoja, koppakuoriaisia ja pikkulintuja siellä niiden luonnollisessa ympäristössä, mutta kun niitä ei voi kuulemma silittää ja paijata. Tässä vaiheessa viimeistään en enää ymmärtänyt niitä muurahaisia, lapsilla ei ihan joka hetkessä logiikka pelaa. Äitinä toimimisen periaate on minulla ollut se, että minun onnellisuuteni ensin, sillä kun minä olen onnellinen, niin muukin perhe on. Jos en ole, helvettikin tuntuu kauniilta paikalta. Siis, kun minä en mitään lemmikkiä enää halunnut kaikkien niiden koirien kissojen, pupujen ja marsujen jälkeen, joita elämääni on mahtunut, niin pidin pääni, olin horjumaton. Halusin olla itsekkään onnellinen. Ilmeisesti tyttäreni on…

Lue Lisää

Psykologiassa perfektionismin määritelmä on: “Halu tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista tai uskomus, että täydellisyyttä kuuluu tavoitella” Tunnistatko itsesi?  Minä en, paitsi joissain hassuissa asioissa. Kuten esimerkiksi en pysty nukkumaan, jos lakanat eivät ole samaa sarjaa. Eli jos mennään sillä tyylillä, että tyynyliinassa on perhosia ja pussilakanassa Batman, niin ei pysty, sattuu aivoihin. Ja toinen esimerkki on ruokailuvälineet, ei maistu ruoka, jos haarukka on Savoniaa ja veitsi Ikeasta, ei maistu, ei pysty.  Mutta eihän tuollaisia kehtaa julkisesti myöntää ja ettehän te kenellekään kerro, joten olen oppinut elämään sen kanssa eli kiireesti aina itse pyrin meillä kattamaan pöydän ja vaihtamaan lakanat ja kylässä.. no se on vain kestettävä eihän tällaisesta naurettavasta asiasta voi numeroa tehdä..  Muutoin kuitenkin olen aika Huoleton Helena ja teen hommia sellaisella “ihan hyvä riittää” -mentaliteetilla. Olen myöskin eräänlainen “hei kokeillaan nyt tätä” -tyyppi enkä oikein jaksa miettiä toimiiko homma vai ei, näkeehän sen sitten. Se ei ilmeisesti…

Lue Lisää

3/4