Kuukausittaiset arkistot: lokakuu 2019

Kerroin teille aikaisemmin meidän Muhvista, koirasta, joka tietää, mitä on makea ja rauhallinen elämä. Nyt kerron teille uudistuneesta Muhvista, koirasta, joka pyytää päästä ulos ja pysyy ulkona. Sellaista emme ole sen kanssa aikaisemmin kokeneet, olemme hämillämme! Me lähdimme mieheni kanssa Pohjois-Karjalaan lepuuttamaan aivojamme ja löytämään tasapainon elämäämme. Mutta näköjään kyseinen muutos ja maalaiselämä sekä luonnossa käyskentely tekee koirallekin hyvää. Mieheni ja Muhvi lähtivät viikkoa aikaisemmin matkaan ja jo parin päivän päästä saimme tyttäreni kanssa kuvia metsäreissuilta, joilla Muhvi juoksenteli vapaana. Olimme kauhuissamme, se koira kun osaa kotiin vain siitä postilaatikolta eikä ole koskaan vastannut kutsuun paitsi, jos seisoo ruokakupin vieressä jauhelihaa nyrkeissä. Mutta kun me tytön kanssa saavuimme maaseutukotiimme, täällä oli samannäköinen karvakasa, mutta käytökseltään täysin eri koira. Se kävelee pelloilla. Se kävelee metsässä, ja jopa todellakin polkujen ulkopuolella. Se katoaa metsässä, mutta kun viheltää ja huutaa nimeltä, se juoksee lujaa paikalle. Ja kyllä, se juoksee. Se saattaa pyöriä ulko-ovella…

Lue Lisää

Olen aina pitänyt luonnossa liikkumisesta, sitä vain tulee nykyään tehtyä vähän liian harvoin, toivottavasti tämä sapattivapaa palauttaa tuon harrastuksen. Silloin kun päästin itseni sujahtamaan sinne työelämän syövereihin vähän liian syvälle enkä enää erottanut vapaa-aikaa työajasta, niin luonto jäi kokonaan oikeastaan pois elämästäni. Olen kokenut sen harmilliseksi, mutta en muka ole ehtinyt tekemään asialle mitään. Tyttäreni on innokas partiolainen ja vaeltelee, patikoi tai reileilee kaikki viikonloput ja kun hän tuli mukaamme tänne Kiteelle, niin ensimmäiseksi ilmoitusluonteisesti meille kertoi, että hänen lomansa tulee sisältää päivän Kolilla, mieluusti kaksi. Hyvin jyrkästi kieltäydyin kahdesta päivästä, sillä en mitenkään pysty nukkumaan teltassa tai autiotuvassa. Tai siis en selkävikaisena pysty nukkumaan makuualustalla ja Hobby Hallin puhallettavan vieraspatjan raahaaminen pitkin rinteitä ei kuulemma ollut edes vaihtoehtojen listalla. Yhteisymmärryksessä siis päiväksi Kolille. Minäkin olin tosi innoissani, odotuksissa hienoja maisemia, maistuvia retkieväitä ja yhdessäoloa. Koli on ollut aina vähän sellainen haave minullakin, mutta kun se on tähän asti ollut…

Lue Lisää

Nyt vihdoin koitti odotettu lähdön hetki. Koko edellinen viikko tuli juhlittua töissä ja kaveriporukoissa. On syöty, tarinoitu ja naurettu ja tietenkin pari skumppalasillistakin on mennyt siinä sivussa.   Viimeisenä aamuna sitten vaan pahvilaatikoita, Ikea-kasseja, erilaisia muita nyssyköitä ja pussukoita auto täyteen ja menoksi, tyttö mahtui nippa nappa etupenkille. Kiteellehän nyt pääsee mitä moninaisempia reittejä, toiset lyhyempiä ja toiset pidempiä, mutta valitsin oman lempparini, jonka varrella on kauniita maisemia ihailtavaksi, paljon järviä ja metsää. Reitti kaartaa aluksi Turku- Helsinki moottoritieltä kohti Lahtea. Se on hieman ehkä hitaampi kuin moottoritie Helsingin kautta, mutta mukavampi. Ajattelin, että, jos nyt kerran lähdetään vähän hidastamaan elämisen tahtia ja rauhoittamaan mieltä, niin jotenkin ei oikein sovi, että sinne posottaa sataa kahtakymppiä ollakseen nopeammin valmiina rentoutumaan, äkkiä ja noppeesti lötköksi, hop hop. Kake Singers sen muuten tiesi, että joka kerta, vaikka Lahteen kääntyy niin Mäntsälään päätyy, kuka Mäntsälästä hyötyy, sitä ymmärrä en. Hihitimme tytön kanssa laulun sanoille, joka…

Lue Lisää

3/6