Kuukausittaiset arkistot: lokakuu 2019

Isäntä pakkasi aamulla treenikassia ja kaasutti keskustaan kuntosalille. Minä valmistauduin avaamaan läppärin ja ryhtymään töihin, olin mielessäni listannut muutaman asian, jotka olisi hyvä tehdä valmiiksi vielä, kun ei niillä ole kiire. Tuijotin työpöytää ja se tuijotti takaisin. Sitten katsoin koiraa, joka makasi sohvalla ja katsoi vuorotellen minua ja ulko-ovea. Aika nopeasti se päätös syntyi: työt saisivat odottaa, viimeisenä iltana ennen määräaikaa ne kuitenkin valmistuvat. Ja sitä paitsi koira tarvitsi nyt enemmän rakkautta ja huomiota. Kävelimme reippahasti seitsemän kilometrin lenkin parin järven ympäri, ihana hiljaisuus ympärillämme. Reitti kulkee anopin talon ohi ja Muhvi ei ikinä ohita sitä käymättä sisällä. Tälläkin kertaa vierailu kannatti, sillä miten satuimmekin osumaan karjalan piirakoiden leipomisaamuun, kylläpä kävi tuuri. Anopin keittiö on sellainen paikka, että siellä jotenkin on helppo vain olla. Ehkä yhtenä syynä on se, että siellä hemmotellaan pilalle kaikki. Siinä sitten join aamukahvia toista kertaa ja möllötin lueskellen Kodin Kuvalehden numeroa viime keväältä. Sisällysluettelosta osui…

Lue Lisää

Mies lähti aamulla kaverin kanssa kalastamaan. Tiedustelin mahdollisuutta sille, että olisivat siellä koko päivän. Ajatus päivästä ihan yksin tuntui jotenkin erityisen houkuttelevalta. Vaikka olisihan kanssani tuo koiran möllykkä, mutta sille riittää nykyään oven aukaisu, jonka jälkeen se seikkailee ihan itsekseen pihan ympäristössä, joten emme oikeastaan edes huomaisi toisiamme. Mies yritti selvittää minulle, miksi he olisivat palaamassa kyllä jo iltapäivällä, ihan iltaan asti eivät jaksaisi järvellä ajella. No tähän on aina keinonsa: laitoin mukaan lonkeroita ja toivotin mukavaa päivää, eivätköhän he jotain keksi. No siinä minä sitten olin itsekseni ja mietin, mitä oikein tekisin. Koiran kanssa lähdettiin kiertämään lähintä järveä ympäri, mutta ei siinä saanut kulutettua kuin vajaan tunnin. Olin toimeton ja tylsiintynyt jo ensimmäisen kahden tunnin aikana. Sitten sain ajatuksen retki-illallisesta omassa pihassa. Ei muuta kuin viestiä miehelle, että tulkaa sittenkin ajoissa ja tuo kaverisikin syömään. Olin siivonnut pihapiirissä olevan kodan aikaisemmin ja päätin, että siinä voisi grillata jotain hyvää.…

Lue Lisää

Kaupungilla Olen tämän viikon aikana tutustunut vähän tarkemmin uuteen kotiseutuuni kävelemällä kaupungin keskustassa, selailemalla karttaa sekä Internetin ihmeitä. Yhtenä aamupäivänä kävin kirjastossa, hankin sieltä kirjastokortin ja lainasin tietysti heti nipun kirjoja. Tällä kertaa tosin on vahvasti ajatuksena jopa lukea ne. Lue postaus: Mitä unelmia oikein olen jahdannut? Olin siellä aamupäivällä, joten jos minua ei lasketa, kirjaston kävijöiden keski-ikä oli 71, mutta kirjaston aineistovalikoima näytti kyllä sen verran laajalta kokoon suhteutettuna, että uskoisin käyttäjiä olevan muitakin. Tuona aamupäivänä oli muuten menossa myös seniorien ATK-kerho, en oikein kehdannut mennä joukkoon mukaan, vaikka kuinka houkutti, kurkkimiseeni ovella taidettiin suhtautua jo melko epäilevästi. Nappasin kirjat kainaloon ja lähdin kulkemaan kylälle. Kaupungin keskusta oli tuohon aikaan melko vilkas (ei yllä oleva kuva 🤣🤣), taisi olla lounasaika alkamassa. Palveluita löytyy muuten joka lähtöön: kaksi ruokakauppaa, kahviloita, ravintoloita (turkulaisena tietenkin merkillepantavaa on Hesburger), kirjakauppa, elokuvateatteri ja vaikka mitä pieniä yrityksiä. Eikä unohdeta museota, joka nyt oli kyllä…

Lue Lisää

3/9