Kuukausittaiset arkistot: joulukuu 2019

Miehestäni on tämän sapattivapaan aikana, ehkä Pohjois-Karjalan vaarojen vaikutuksesta, kuoriutunut melkoinen metsästäjä. Hänellä on jo punamustaruudullinen flanellipaita ja oranssi pipo ja kerran on ollut yhden porukan mukana, jossa joku osui hirveen. Jänismetsällekin hänellä oli tarkoitus eräänä päivänä lähteä, mutta ei hän sitten.. Hänellä on kuitenkin yksi kaveri, joka on päässyt metsässä laukaisemaan aseen useammankin kerran ja meidänkin pakastimeen hän oli lähettänyt jänispaistia. Paketin saapuessa, sen kyllä ilmoitettiin olevan jäniksen rintafile, joten sulattamisen jälkeen yllätys oli pienoinen ja reseptimietintä meni uusiksi, mutta ei hätää, onneksi ensikertalaisen apuna on nykyään guukle. Jänispaisti valkoviinissä Kuullota kattilassa/padassa oliiviöljy-voi seoksessa sipulia ja valkosipulia, minulla oli kaksi sipulia ja kaksi valkosipulin kynttä. Kierittele paistipalat jauhoissa ja ruskista pannulla. Kaada päälle valkoviiniä ja anna kiehua hetki. Laita lihat ja kaada neste sipuleiden päälle, mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja rosmariinilla. Anna hautua noin kaksi tuntia. Lisukkeeksi valmistin oliiviöljyssä paistettua ja mustilla seesaminsiemenillä maustettua parsakaalia. Ja toinen lisuke oli…

Lue Lisää

Vaikka minä sitä joulumieltä jo löysinkin itselleni, niin silti kuitenkin olo oli kuin selviytyjäleiriltä ulos päästetyllä. Kaikkeni yritin ja omasta mielestä hyvä tuli, mutta siinäkö se sitten oli? En minä siitä saanut sen enempää kiksejä kuin aikaisempinakaan vuosina. Syötiin hyvin ja sitten jokainen löhösi paikoillaan katsoen telkkarista sitä, mitä kaukosäätimen herraksi ehtinyt sieltä valitsi. Mutta olihan oikeasti ihanaa viettää aikaa yhdessä. Pelasimme korteilla, joimme viiniä, juttelimme, kiistelimme, koiran takia piti vähän lenkkeilläkin ja söimme hyvin. Tytär tuli tänne jouluksi ja varmasti jo parin päivän jälkeen pohti miksi ja vaipuikin melko pian puhelinsovellusten maailmaan. Johtaja oli sitä mieltä, että ei enää jouluja kotimaassa ja tänä vuonnakin pitää loppuajaksi lähteä jonnekin. Hän guuklaili aaton jälkeen äkkilähtöjä ihan mihin maahan tahansa, mutta meidän budjetilla se nyt olisi Venäjä, sinne kun pääse tällä hetkellä vaikka kävellen, mutta en suostu lähtemään. Nyt on kuitenkin ihan hyvä. Joulusta on siis selvitty ja nyt palaillaan arkeen. Melkein…

Lue Lisää

Joulu. Joulu oli silloin joskus niin jännittävä, täynnä taikaa, salaisuuksia, lämpöä ja erilaisia tuoksuja. Vahvana oli usko joulupukkiin, joka kelistä huolimatta saapui aina poroilla pihaan ja isä pääsi poroja pitämään, koska oli niille tuttu. Periaatteessa vaikutti kovin siltä, että itse Joulupukki olisi saattanut olla isä, koska hänellä ainakin oli samanlainen kävelykeppi kuin meillä oli vaatehuoneen nurkassa, mutta saattoi olla myös niin, että hän oli oikea Joulupukki, eihän sitä voinut varmasti tietää. Minusta tuli jouluateisti Vaikka yritin vuosikaudet aikuisiällä toistaa niitä lapsuuden joulun hetkiä, niin harmillisesti siitä kuitenkin katosi jotakin oleellista. Lopulta minusta tuli jouluateisti, en enää uskonut joulupukkiin enkä enää jaksanut uskoa jouluunkaan. Varoin vahvasti sen ismin siirtämistä tyttäreeni, kunnes huomasin hänen syntyneen valmiiksi kriittisenä. Joulupukkia emme uskaltaneet kutsua meille enää sen jälkeen, kun tytär kolmevuotiaana kyseenalaisti pukin tietämyksen lasten osoitteista ja nimistä ja lukumääristä. Pukki nimittäin erehtyi meillä kysymään monikossa, että onko meillä kilttejä lapsia. Virhe, eikö Joulupukki todellakaan…

Lue Lisää

3/9