Kategoria-arkistot: Ihan vaan elämää

Kuten pikkutytöt lähes joka perheessä, niin minunkin taaperoiseni vinkui päivät pitkät itselleen lemmikkiä. Hän olisi tyytynyt jopa muurahaisiin lasivitriinissä, jossa ne syövät käytäviä johonkin ravinnelimahyytelöön. Mielestäni se on varmasti yksi karmeimmista eläinsuojelurikoksista, joten kieltäydyin tiukasti. Miettikää, oikeasti, että keräisimme metsästä muurahaisia tekemään käytäviä siniseen hyytelöön. Ei taas ymmärrys oikein riitä. Tähän liittyen sitten ehdotin hänelle, että hoitaisi pihallamme käyviä matoja, koppakuoriaisia ja pikkulintuja siellä niiden luonnollisessa ympäristössä, mutta kun niitä ei voi kuulemma silittää ja paijata. Tässä vaiheessa viimeistään en enää ymmärtänyt niitä muurahaisia, lapsilla ei ihan joka hetkessä logiikka pelaa. Äitinä toimimisen periaate on minulla ollut se, että minun onnellisuuteni ensin, sillä kun minä olen onnellinen, niin muukin perhe on. Jos en ole, helvettikin tuntuu kauniilta paikalta. Siis, kun minä en mitään lemmikkiä enää halunnut kaikkien niiden koirien kissojen, pupujen ja marsujen jälkeen, joita elämääni on mahtunut, niin pidin pääni, olin horjumaton. Halusin olla itsekkään onnellinen. Ilmeisesti tyttäreni on…

Lue Lisää

Haluaisin pitää majataloa Korfulla. Mielikuvassani aurinko paistaa aina, joten voin hakea aamupalatarvikkeet lähitorilta, jonne pyöräilen halki viheriäiden laaksojen vilkuttaen viinitilallisille. Asiakkaat majatalossani ovat ystävällisiä, osa jo useamman kerran käyneitä, nauramme iloisesti erään herran puujalkavitseille samalla kun selvitän lentokenttäkuljetusta Kistofosoksen kanssa. Olen itse leiponut croissantit ja jauhanut kahvin, olen niin onnellinen. Jos tuo ei jotenkin sitten satu luonnistumaan, niin varasuunnitelmana on, että minulla on kahvila, ihan täällä Suomessa. Pieni, maksimissaan istumapaikat viidelletoista, hieman rustiikkisesti sisustettu. Teen itse kaikki tarjottavat tuotteet, jotka ovat gluteenittomia, maidottomia, munattomia, suolattomia, sipulittomia, basilikattomia ja merenelävättömiä, mutta ei vegaanisia, ne ovat liian vaikeita tehdä. Ja jauhan itse sen kahvin. En ole muuten koskaan kyllä jauhanut kahvia, mutta jotenkin se kuulostaa niin ylelliseltä ja on varmasti todella paljon tavallista kahvia parempaa, varmasti. Haaveita vain, mutta kova tarve olisi keksiä, mitä tehdä isona. Ajatuksena on, että tekeminen olisi sen verran tuottavaa, että voisi sanoa pysyvänsä elossa sen avulla, mutta…

Lue Lisää

Sain noottia, että blogini on ollut kovin hiljainen. On kuulemma käyty moneen kertaan katsomassa, mutta ei mitään eloa, mikä minua oikein vaivaa, oli mietitty. Minua vaivasi loma ja pienessä aivokopassa muodostamani pari olettamusta: 1. Kaikki muutkin ovat lomalla 2. Ketään ei kiinnosta lukea juttujani lomalla No muiden loma-aikatauluista nyt en niin tiedä, mutta tuskin kaikki samaan aikaan olivat, joten hiukan liian yleistävä toteamus. Tunnistatko sinä, miten helposti sitä tekeekään tuollaisia yleistyksiä ja sitten toimii niiden mukaisesti, vaikka ne eivät pitäisi lainkaan paikkaansa. Mutta kakkosolettamus, se oli kyllä suomalaisuuden huipentuma. Siinä pohdin itsekseni, että minä juttuineni olen tylsä ja häiritsen muita pari kertaa kuukaudessa, joten kohteliaisuudesta annan muiden olla rauhassa, edes tämän heinäkuun. Mieleenikään ei tullut kyllä se, että eihän kenenkään näitä pakko ole lukea. Nämä kaksi ajatustapaa ovat ihmismielen mielenkiintoisia vinksahduksia. Olettamus. Oletamme usein tietävämme, mitä toinen tarkoittaa, haluaa, tarvitsee… Parisuhteessa se on aivan päivänselvää ja olettamuksista tai siis niiden toteutumattomuudesta syntyvät mökötyskohtaukset…

Lue Lisää

3/4