Kategoria-arkistot: Ihan vaan elämää

Iso osa suomalaisista kokee syystalven, tai no varsinaisen talvenkin, erittäin raskaana aikana, kuten minäkin. Tälle väitteelle minulla ei kyllä ole mitään tutkimustuloksia esittää, vaan yleistyksen perustan havainnointiin oman perheeni sisällä. Talvi koetaan siis raskaana, väsyttävänä, inhottavana, kylmänä, joka on synonyymi inhottavalle ja kaikin puolin vain epämiellyttävänä. Pimeääkin on ja se on tällaiselle kesäihmiselle kyllä kova paikka. Lapsena talvet olivat supersiistejä. Lunta oli korviin asti ja pulkkaa raahattiin pitkin hankia metsässä ja etsittiin täydellistä laskupaikkaa. Jaksettiin kantaa saunalta vettä ämpäritolkulla pihakallioille, että saatiin jäämäki ja sitä laskettiin muovipussien kanssa. Vitsi mitkä vauhdit! Hiihtäminen jäällä ja pelloilla oli mukavaa yhdessäoloa ja kotiin tultaessa äiti paistoi lettuja ja keitti kaakaota. Aikuisena kokee talven jotenkin ihan eri tavalla. Lunta ei ole näkynyt lähes kolmeenkymmeneen vuoteen, autoa saa kaivaa aamuisin jään ja loskan alta. Joutuu heräämään puoli tuntia aikaisemmin jo pelkän pukeutumistarpeen vuoksi. Loska on niin painavaa, että uusi juuri hankittu kolakin hajoaa ensi työnnöillä.…

Lue Lisää

Kerroin teille aikaisemmin meidän Muhvista, koirasta, joka tietää, mitä on makea ja rauhallinen elämä. Nyt kerron teille uudistuneesta Muhvista, koirasta, joka pyytää päästä ulos ja pysyy ulkona. Sellaista emme ole sen kanssa aikaisemmin kokeneet, olemme hämillämme! Me lähdimme mieheni kanssa Pohjois-Karjalaan lepuuttamaan aivojamme ja löytämään tasapainon elämäämme. Mutta näköjään kyseinen muutos ja maalaiselämä sekä luonnossa käyskentely tekee koirallekin hyvää. Mieheni ja Muhvi lähtivät viikkoa aikaisemmin matkaan ja jo parin päivän päästä saimme tyttäreni kanssa kuvia metsäreissuilta, joilla Muhvi juoksenteli vapaana. Olimme kauhuissamme, se koira kun osaa kotiin vain siitä postilaatikolta eikä ole koskaan vastannut kutsuun paitsi, jos seisoo ruokakupin vieressä jauhelihaa nyrkeissä. Mutta kun me tytön kanssa saavuimme maaseutukotiimme, täällä oli samannäköinen karvakasa, mutta käytökseltään täysin eri koira. Se kävelee pelloilla. Se kävelee metsässä, ja jopa todellakin polkujen ulkopuolella. Se katoaa metsässä, mutta kun viheltää ja huutaa nimeltä, se juoksee lujaa paikalle. Ja kyllä, se juoksee. Se saattaa pyöriä ulko-ovella…

Lue Lisää

Tätä kirjoittaessani puhelimessa vilistävä aikalaskuri kertoo, että auton pitäisi startata kohti Pohjois-Karjalaa 6 päivän ja 11 minuutin päästä eli eihän siis vielä ole mikään kiire tehdä mitään lähdön eteen. Olen aina ollut ja aina tulen olemaan henkilö, joka tekee asiat valmiiksi viimeisillä minuuteilla. Se on muuten pirullisen epämukavaa, vaikka mikään ei ole tehokkaampaa kuin yksi uneton yö, jolloin kolmen aikaan aamuyöstä miettii kaikenlaisia keinoja, miten selvitä seuraavan päivän tukalasta tilanteesta. Hyväksi todettu toimintatapa perustuu siihen, että aamuyöllä kaikki ongelmat ja esteet saavat ihan milleniaaliset mittasuhteet, jonka jälkeen varsinaisen ongelman kohdatessa se hoituu yleensä melko helposti, koska ei oikeasti olekaan kovin vakava. Suunnitellessani tekemisiäni, olen myös kova tekemään listoja. Kun kirjaa ylös, mitä asioita ja milloin niitä pitää tehdä, helpottuu asioiden eteenpäin vieminen . Vielä kun oppisin ihan oikeasti kirjaamaan ne, mutta olen omalta kohdaltani huomannut kätevämmäksi ja luontoa säästävämmäksi toimenpiteeksi tallentaa listat oman kallon sisälle. Joskus toisinaan sieltä katoaa muutama…

Lue Lisää

3/8