Kategoria-arkistot: Olohuonepsykologiaa

Viime kesänä synnytimme mieheni kanssa päätöksen puolen vuoden sapattivapaasta. Keskustelu aiheesta ei ollut kovinkaan pitkä ja syvällinen, lähinnä yhteinen toteamus, että näin nyt tehdään. Päätös perustui tunteeseen, että iso osa asioista tuntui olevan ihan syvältä ja tekisi hyvää päästä pois niiden vaikutusalueelta. Tyttäreni mielipidettä toki piti kysellä, mutta häntä kiinnosti tasan teinikiinnostuksen verran, joten sen jälkeen mieheni lapsuuden maisemien kutsu Pohjois-Karjalasta jytisi voimalla. Johtaja on nyt ollut täällä Pohjois-Karjalan maisemissa kuukauden ja minä kolme viikkoa. Eilen istuimme nuotion ääressä järven rannalla ja keskustelimme täällä olemisesta ja vähän tulevastakin. Kummallakin oli sellainen hassu, vähän ehkä pelottavaksikin määriteltävissä oleva tunne. Täällä on ollut melkoisen mukavaa, tuntuu ihan kodilta, ei ehkä haluakaan takaisin entiseen. Tätä oli vaikea myöntää, mutta niin se vain on kääntynyt. Aamut ovat rauhallisia, keskellä päivää voi katsoa leffan tai mennä metsäkävelylle, aikataulut puuttuvat. Minä teen jonkin verran etätöitä, mutta pystyn niitä sovittamaan tärkeämpien tekemisten väleihin, kuten esimerkiksi pihalla seisomisen…

Lue Lisää

Kaupungilla Olen tämän viikon aikana tutustunut vähän tarkemmin uuteen kotiseutuuni kävelemällä kaupungin keskustassa, selailemalla karttaa sekä Internetin ihmeitä. Yhtenä aamupäivänä kävin kirjastossa, hankin sieltä kirjastokortin ja lainasin tietysti heti nipun kirjoja. Tällä kertaa tosin on vahvasti ajatuksena jopa lukea ne. Lue postaus: Mitä unelmia oikein olen jahdannut? Olin siellä aamupäivällä, joten jos minua ei lasketa, kirjaston kävijöiden keski-ikä oli 71, mutta kirjaston aineistovalikoima näytti kyllä sen verran laajalta kokoon suhteutettuna, että uskoisin käyttäjiä olevan muitakin. Tuona aamupäivänä oli muuten menossa myös seniorien ATK-kerho, en oikein kehdannut mennä joukkoon mukaan, vaikka kuinka houkutti, kurkkimiseeni ovella taidettiin suhtautua jo melko epäilevästi. Nappasin kirjat kainaloon ja lähdin kulkemaan kylälle. Kaupungin keskusta oli tuohon aikaan melko vilkas (ei yllä oleva kuva 🤣🤣), taisi olla lounasaika alkamassa. Palveluita löytyy muuten joka lähtöön: kaksi ruokakauppaa, kahviloita, ravintoloita (turkulaisena tietenkin merkillepantavaa on Hesburger), kirjakauppa, elokuvateatteri ja vaikka mitä pieniä yrityksiä. Eikä unohdeta museota, joka nyt oli kyllä…

Lue Lisää

Työskentelin ATK:lla ja oli jälleen se kuukauden pahin päivä eli kirjanpito. Välttääkseni tätä ahdistavaa toimintaa, selailin netistä kaikkea mahdollista ja vähän ajan päästä löysin itseni lueskelemasta erilaisia sanontoja ja elämänohjeita, todella noloa myöntää. Älkää kysykö, miten siinä niin kävi, kunhan kävi. Äkkiä mieleeni tupsahti hyvinkin aiheellinen kysymys, että miksi minä niitä luen, jaksanko tehdä kirjanpitoa paremmin, jos edessäni on teksti “nouse myrskyn yläpuolelle, niin näet auringon”? Tiedän kyllä, että jos vain hoitaisin homman, voisin nauttia olostani, mutta työhön ryhtyminen on niin vastenmielistä, että auringonpaiste ei pysty houkuttelemaan kynnyksen yli eikä varsinkaan mikään teksti työntämään. Vaikka se kirjanpito vaati toimenpiteitä, niin mieluummin jäin pohdiskelemaan näitä sanontoja ja niiden tarpeellisuutta. Ensin oli sellaisia kirjailtuja huoneentauluja, joita meidän sukupolvi pelkää saavansa perinnöksi jonakin päivänä. Jokainen ottaisi ennemmin suolihuuhtelun ja juurihoidon yhtäaikaa, ennen kuin ripustaisi sellaista eteiseen tai sängyn yläpuolelle. No sitten kiinalaiset nettikaupat ja suomalaiset sisustuskaupatkin, jotka tilaavat kiinalaisista nettikaupoista myyntiartikkelinsa, keksivät muodikkaammat…

Lue Lisää

3/3