Kategoria-arkistot: Olohuonepsykologiaa

Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan, mutta huomattavasti ahkerammin niitä tapahtuu, minä sanoisin. Muutos on jatkuvaa ja ihan aina ei kaikki mene kuten suunnittelee. No meille sitten tapahtui, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellainen järjestettävä asia, että minä lähdin köröttelemään takaisin kotia kohti. Länsirannikolle siis, Steve yhä seuranani. Muhvi-koira lähti mukaan, koska johtajasta on tullut niin kiireinen sapattilomailija, että hän ei kuulemma ehdi mitään koiraa lenkittämään. Näissä tilanteissa minä jään aina alakynteen, sillä minähän sen koiran meidän perheeseen toin. Ja jos oikein tarkkaan asiaa tarkastelee, niin en ehkä kovasti ja kauheasti silloin kysellyt saako se tulla. Joten tällä suunnitelmalla mentiin ja Muhville kovasti pahoittelin, että sen vapauden päivät metsien mättäillä olivat ohi ja paluu korttelikierroksille oli väistämättä edessä. Kotiin oli mukavaa palata. Pitkää matkaa ajellessani mietin, että jäikö minulle mitään käteen tästä niin sanotusta irtiotosta. Voisinko suositella tällaista kenellekään? Ja näihin asioihin minä sitten pohdinnoissani päädyin: Tutustuin itseeni paremmin. Opin, että…

Lue Lisää

Mieheni on näinä yhdessä olomme vuosina useasti tiedustellut halukkuuttani pilkkireissuille, mutta olen kohteliaasti kieltäynyt, vaikka se onkin aiheuttanut eri asteisia marttyyrikohtauksia. Ei minua kalastus lainkaan haittaa, se on joskus jopa ihan mukavaa, mutta jäälle meno, sitä olen pyrkinyt välttämään koko aikuisikäni. Kalastetaan kesäisin, niin on tarkoitettu. En usko, että olen ainoa, jolla on sellaisia outoja pelkoja, joiden syntymiselle ei ole mitään syytä ja jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotetta. Tässäkin kohtaa oma mieli yllättää uskomattomalla voimallaan. Siis, minä pelkään mennä jäälle. Miksi? No koska siitä voi pudota läpi, kokea kauhua ja hyytävää kylmyyttä ja sitten kuolla, ihan yksin, kauhuissaan siellä hyytävässä kylmyydessä. En ole koskaan pudonnut avantoon enkä ole koskaan kenenkään nähnyt putoavan enkä tunne ketään, joka olisi pudonnut, paitsi meidän koiran joskus lapsuudessamme. Se tuntuu vain erittäin epämiellyttävältä tavalta poistua toiseen ulottuvuuteen, joten sitä on siis hyvä vältellä. Loogista, eikö? No johan nyt toki itsekin tiedostan, miten naurettavalta tämä kuulostaa,…

Lue Lisää

Vakaa ajatus tänne elämän hidastamis -reissuun lähtiessä oli se, että johtaja se saa hidastaa, mutta minä tekisin täällä kovastikin töitä. Kävisin siellä ja täällä tekemässä kaikenlaista. Minulla oli selvät suunnitelmat, olin listannut itselleni esimerkiksi yrityksiä, joissa haluaisin käydä vain vierailulla. Tänne saapuessamme, pidin kuitenkin ensin viikon ihan vain lomaa ja sen jälkeen kynnys lähtemiselle nousikin aina vain korkeammaksi. Lopulta huomasin viihtyväni paremmin ja paremmin täällä mökin lämmössä tietokone sylissäni. ilman sen ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja. Roolit siis kääntyivätkin toisin päin siitä, mitä mieheni kanssa suunnittelimme. Hänen menoissaan ei enää hän itsekään pysy oikein mukana eikä välillä edes Kuuklen kalenteri, mutta kotiin on onneksi ainakin vielä tullut nukkumaan. Ja minä taas en millään viitsisi lähteä täältä peräkylältä edes Kiteen keskustaan. Miten tässä näin kävi? Nyt parin kuukauden jälkeen ymmärsin, että en minä ollut päässyt siitä aikaisemmasta työuupumuksesta oikein irti, vaikka luulin niin. Ehkä ei noin varsinaisesti ole loistava idea yrittää toipua uupumuksesta…

Lue Lisää

3/6