Kategoria-arkistot: Työelämää

Olen töissä pyörinyt nyt kohta kolme vuotta digitalisaatiohankemaailmassa ja ajattelin jakaa vähän ajatusta. Ja kyllä, kyllä, olen minä yrittänyt jotain aikaiseksikin saada, en ole vain pyörinyt, Kaikkihan puhuvat siitä. Tiedättehän, se. Se on varmasti tullut jäädäkseen eikä mikään ole niin kuin ennen, jolloin kaikki oli varmasti paremmin kuin nyt.  Digitalisaatio terminä vilahtelee tänä päivänä joka paikassa, on jos jonkinlaista projektia digitalisaation käyttöönotolle ja hallituksen kärkihankkeisiin kuuluu julkisten palveluiden digitalisoiminen, saattaa olla, että ruokaakaan ei saa ravintolasta ellei ole appia (ei siis appiukkoa vaan se sellainen puhelimeen ladattava ohjelma, juu nou). Tavallinen tallaaja kauppakeskuksen käytävällä ja täällä työelämässä on hieman hämmentynyt, että mitä kaikkea se tuokaan tullessaan. Kaikki ovat niin täpinöissään tai peloissaan, että eivät muista sen ahdistavan digitalisaation olleen täällä jo ainakin parikymmentä vuotta. Mietitäänpä. Aika harva meistä haluaa palata enää terveydenhuollossa paperisiin hoitotietoihin. Tai monikaan ei olisi enää valmis kirjoittamaan viestejä kirjoituskoneella ja faksaamaan niitä eteenpäin. Ja onko oikeasti…

Lue Lisää

Psykologiassa perfektionismin määritelmä on: “Halu tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista tai uskomus, että täydellisyyttä kuuluu tavoitella” Tunnistatko itsesi?  Minä en, paitsi joissain hassuissa asioissa. Kuten esimerkiksi en pysty nukkumaan, jos lakanat eivät ole samaa sarjaa. Eli jos mennään sillä tyylillä, että tyynyliinassa on perhosia ja pussilakanassa Batman, niin ei pysty, sattuu aivoihin. Ja toinen esimerkki on ruokailuvälineet, ei maistu ruoka, jos haarukka on Savoniaa ja veitsi Ikeasta, ei maistu, ei pysty.  Mutta eihän tuollaisia kehtaa julkisesti myöntää ja ettehän te kenellekään kerro, joten olen oppinut elämään sen kanssa eli kiireesti aina itse pyrin meillä kattamaan pöydän ja vaihtamaan lakanat ja kylässä.. no se on vain kestettävä eihän tällaisesta naurettavasta asiasta voi numeroa tehdä..  Muutoin kuitenkin olen aika Huoleton Helena ja teen hommia sellaisella “ihan hyvä riittää” -mentaliteetilla. Olen myöskin eräänlainen “hei kokeillaan nyt tätä” -tyyppi enkä oikein jaksa miettiä toimiiko homma vai ei, näkeehän sen sitten. Se ei ilmeisesti…

Lue Lisää

Tilanteeni oli siis äkillisesti se, että olin luvannut miehelleni jättää kaikki nykyiset työni (tai siis ei niitä ole kuin kolme tai neljä; sama ala, eri paikat ja tehtävät) ja lähteä 600 kilometrin päähän kaupunkiin, jossa tunnen kolme ihmistä. Ajatukseni oli, että kyllä tekevä töitä saa ja yhä olen sitä mieltä, mutta ei siellä pihamaalla taida kuitenkaan työnantajia olla jonoksi asti minua odottelemassa. Niinpä oli pakko aloittaa ihan oikea, aktiivinen työnhaku. Jostakin näkökulmasta katsottuna, voisi ajatella, että olin ottanut urallani hiukan takapakkia ja minua jännitti kovin se, että keskustelu työhaastattelussa kääntyy seuraavanlaiseksi: “Niin tuota, sinä olet siis palannut ihan perustyöhön, ymmärsinkö oikein?” “Kyllä.” “Et siis enää ole esimiehenä?” “En.” “Teet siis ihan suuhygienistinä hommia, ihan perushommia?” “Kyllä.” “Haluaisitko tehdä esimiehen tehtäviä?” “En.” “Ööö…joo…no..me täältä soitellaan, jos tarvitaan…” Kuvittelin vahvasti, että se ei ole niin hienoa ja kannustettavaa, kun palaa takaisin lähtöruutuun. Kukaan kun ei koskaan kyseenalaista eteenpäin punnertamista ja aina vain…

Lue Lisää

6/18