Kategoria-arkistot: Työelämää

Ei, otsikossa ei ole kirjoitusvirhettä. Minä olen sitä ärsyttävää ihmislajia, jonka mielestä asiat voi aina tehdä paremmin ja jopa eri tavalla. En pidä rutiineista suuressa määrin, kyllästyn. Esimerkiksi en kykene ymmärtämään kotielämässä sitä, että viikkosiivous pitää tehdä aina lauantaina aamupäivällä, miksei sitä tehdä silloin kun on sotkuista, ihan villisti vaikka torstaina? Tai töissä, miksi työtehtävä, johon kuuluu vaikka excel-taulukoiden täyttämistä, pitää tehdä tietyssä huoneessa, tietyn pöydän ääressä? Tai miksi terveyden edistämistä pitää veivata niiden samojen satujen tai esitysten avulla, jotka lasten vanhemmatkin ovat nähneet ja kuulleet? Siitä muuten muistankin tapauksen, kun itse kysyin, taisi olla vuonna 2002, että saanko tehdä uuden esityksen äitiysneuvolan tilaisuuteen, kun mielestäni diasarja vuodelta -81 oli jo vähän vanhentunut. Sain luvan. Työskentelin tuolloin uudistusmielisessä yksikössä, jossa ei pelätty muutosta, tosin se herätti kyllä vähän kummastusta. Muutos voi tuntua myös kamalalta ja onhan niitä oikeasti kamalia muutoksia, mutta keskityn tässä nyt ihan normaaleihin toimintatapojen vaihteluihin. Onhan se…

Lue Lisää

Minulle tulee aika vähän postia, mutta yhden lehden kestotilaaja olen ollut jo vuosia: Voi Hyvin putoaa postilaatikkoon noin kerran kuussa. Aika vähän sitäkään luen, selaan otsikot ja kuvittelen olevani valaistunut. Lehti näyttää myös hyvältä sohvapöydällä, näin meillä käyvät ihmiset huomaavat, miten ihmeellisen ahkerasti jaksan kartuttaa tietämystäni ja paneutua uuteen uraani hyvinvointialan yrittäjänä. Siinä sohvapöydällä on muuten myös kirjastosta lainattuja kirjoja, joiden aiheet liittyvät vaihdellen eri hyvinvoinnin osa-alueisiin: ravitsemukseen, joogaan, henkiseen kasvuun ja muuhun sellaiseen monelle vähän mystiseen aiheeseen. Näitä kirjoja käyn hakemassa kirjastosta, uusin ne kätevästi netissä sallitut kolme kertaa ja vien takaisin lukematta niitä. Moni varmasti miettii nyt, että ei tuollakaan naisella kaikki aivosolut ole läheskään elossa. Tämän toimintatavan taustalla on kuitenkin ihan oikea tahto ja mielikuva siitä, miten istun sohvan nurkassa viltin alla kirjapinon vieressä, juon vihreää teetä ja luen mielenkiintoisia, opettavia teoksia. Ympärilläni on rauha ja viisastun hetki hetkeltä. On kuulkaas melkoisen rankkaa tunnustaa itselleen, että siihen…

Lue Lisää

Tuntuuko sinusta tältä? Eräs lähijohtajasijainen sanoi minulle kerran: “juu, kyllä minä tämän määräaikaisen homman hoidan, mutta vakituiseksi en rupea, ei ole kiinnostusta olla koko firman paskakaivo.” Hänellä oli lähijohtajan työstä muodostunut sellainen kuva, että siinä ei voi miellyttää ketään. Ylhäältä tuli vaatimuksia, joita tiimiläiset eivät nielleet ihan yhtenä palana ja kun uuden asian jalkauttaminen vei aikaa niin ylhäältä tuli heti noottia. Lisäksi ei voi kuulemma enää olla normaalisti työkavereiden kanssa. Aivot vaan sulaa. No ei se mielikuva ihan tuulesta temmattu tainnut olla. Minulla itsellänikin oli usein olo, että uusia tavoitteita ja toimintamalleja toiminnan kehittämiseen tuli sellaisella vauhdilla, että en ollut edes itse ehtinyt edellistä sisäistämään, niin jo olisi pitänyt saada muutosta siihen aikaiseksi. Ihan näin ylimääräisenä sivukommenttina: Käytän tekstissä sanaa lähijohtaja, opin sen kirjallisuudesta. Ennen puhuttiin lähiesimiehistä ja johtajista, pikkupomo-isopomo, näillä termeillä hienovaraisesti tehtiin selväksi, missä asemassa kukin organisaation hierarkiassa oli. Nykyään onneksi on menty siihen suuntaan, että titteleillä ei…

Lue Lisää

15/18