Jouluateistin kolme vinkkiä joulutunnelman löytymiseen

Jouluateistin kolme vinkkiä joulutunnelman löytymiseen

Joulu. Joulu oli silloin joskus niin jännittävä, täynnä taikaa, salaisuuksia, lämpöä ja erilaisia tuoksuja. Vahvana oli usko joulupukkiin, joka kelistä huolimatta saapui aina poroilla pihaan ja isä pääsi poroja pitämään, koska oli niille tuttu. Periaatteessa vaikutti kovin siltä, että itse Joulupukki olisi saattanut olla isä, koska hänellä ainakin oli samanlainen kävelykeppi kuin meillä oli vaatehuoneen nurkassa, mutta saattoi olla myös niin, että hän oli oikea Joulupukki, eihän sitä voinut varmasti tietää.

Minusta tuli jouluateisti

Vaikka yritin vuosikaudet aikuisiällä toistaa niitä lapsuuden joulun hetkiä, niin harmillisesti siitä kuitenkin katosi jotakin oleellista. Lopulta minusta tuli jouluateisti, en enää uskonut joulupukkiin enkä enää jaksanut uskoa jouluunkaan. Varoin vahvasti sen ismin siirtämistä tyttäreeni, kunnes huomasin hänen syntyneen valmiiksi kriittisenä. Joulupukkia emme uskaltaneet kutsua meille enää sen jälkeen, kun tytär kolmevuotiaana kyseenalaisti pukin tietämyksen lasten osoitteista ja nimistä ja lukumääristä. Pukki nimittäin erehtyi meillä kysymään monikossa, että onko meillä kilttejä lapsia. Virhe, eikö Joulupukki todellakaan tiennyt, että talossamme oli vain yksi lapsi!

Joulu on siis jo pitkään ollut sellainen pakollinen juhla, johon iloa tuo vain suhteellisen iso määrä vapaapäiviä. Parina vuotena olen onnistunut pakenemaan ulkomaille, mutta sitä ei oikein kukkaro anna myöten tehdä joka vuosi.

Maalaisjoulu

Tänä vuonna vietämme joulua täällä Kiteellä kauniissa maalaismaisemassa. Tyttäreni tulee tänne ja suunnitelmissa on kaikkea kivaa, mitä hän ei vielä edes tiedä. Huomisillaksi olemme kutsuneet naapurit joulukahville ja täällä kuulkaas leivinuuni soi, kun kokeilen uusia reseptejä. Aattoaamu vietetään sukulaisten kesken puuroa syöden ja kinkusta paloja varastaen ja illalla sitten pienemmällä porukalla juhlaillallinen.

No nyt minä kyllä olen tästä joulusta ihan innoissani ja oikein odotan tulevia pyhiä. Voin jo kuvitella itseni oikein emäntänä hääräämässä ja voi että niitä bataattilaatikon, lanttulaatikon ja hirvipaistin tuoksuja. Mukavaa istua ystävien kanssa iltaa ja jutella niitä näitä, mukavaa olla ihmisten kanssa yhdessä, halailla ja rapsutella. Naapureita yritän välttää rapsuttelemasta, olisi mukavaa, jos jatkossakin moikkaisivat ohi mennessään.

Miten minä nyt pääsin takaisin tähän joulumoodiin? Suurena apuna siinä oli se, että minullahan ei ole muuta kuin aikaa täällä paistella laatikoita, vaikka olisin bataatitkin ihan itse kasvatellut. Mutta en anna teille vinkiksi lähteä kuukausiksi kotoa, jotta se joulumieli löytyisi, vaan kokeilkaapa näitä yksinkertaisia ohjeita, jotka Iltalehtikin varmaan on jo aikoinaan julkaissut:

  1. Älä vaahtoa siitä joulusta. Täällä vapaalla on hienoisesti hämärtynyt tietoisuus esimerkiksi eri viikonpäivistä, oikeasti joutuu välillä kalenterista tarkastamaan, missä mennään. Joulukin on nyt siis vain yksi pitempi viikonloppu. Ja niinhän se on oikeastikin ja sen ajatuksen olen päättänyt siirtää myös tuleviin jouluihin. Se on vain yksi pitempi viikonloppu, ei muuta.
  2. Kuuntele itseäsi. Voit tehdä ihan sellaisen joulun kuin haluat. Voit koristella joka halvatun nurkan ja ulokkeen erilaisilla tähdillä, kävyillä, kuusen oksilla ja laulavilla poroilla tai sitten ei tarvitse. Tänä jouluna esimerkiksi puhuimme, että emme osta kinkkua, koska siitä menee hävikkiin aina niin suuri osa. Anoppikin oli samaa mieltä, kunnes osti kinkun. Ei hän olisi välittänyt, mutta kun se vähän kuuluu. Anteeksi vain anoppi, mutta nyt vähän nauroin, kuitenkin korrektisti vain hiljaa itsekseni, tällä kertaa. Voi oikeasti ajatella, että ei ole mitään, mitä kuuluu tehdä, tee ihan mitä itse haluat.
  3. Nauti. Katso ympärillesi. Nauti hiljaisuudesta, vapaapäivistä, hyvästä ruoasta, elokuvista, luonnosta.. en minä tiedä, nauti siitä, mikä sinulle on tärkeää. Minä aion halata tytärtä niin, että hän ei halua nähdä minua pariin kuukauteen. Minä aion syödä, en mitään spesifiä, vain syödä. Ja minä aion laskea mäkeä, sisäinen lapsi valloilleen, kun se joulumielikin on taas löytynyt.

Ihanaa ja rauhallista joulun aikaa ja myös vähän taikaa teille kaikille!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *