Lähtö lähenee

Lähtö lähenee

Tätä kirjoittaessani puhelimessa vilistävä aikalaskuri kertoo, että auton pitäisi startata kohti Pohjois-Karjalaa 6 päivän ja 11 minuutin päästä eli eihän siis vielä ole mikään kiire tehdä mitään lähdön eteen.

Olen aina ollut ja aina tulen olemaan henkilö, joka tekee asiat valmiiksi viimeisillä minuuteilla. Se on muuten pirullisen epämukavaa, vaikka mikään ei ole tehokkaampaa kuin yksi uneton yö, jolloin kolmen aikaan aamuyöstä miettii kaikenlaisia keinoja, miten selvitä seuraavan päivän tukalasta tilanteesta. Hyväksi todettu toimintatapa perustuu siihen, että aamuyöllä kaikki ongelmat ja esteet saavat ihan milleniaaliset mittasuhteet, jonka jälkeen varsinaisen ongelman kohdatessa se hoituu yleensä melko helposti, koska ei oikeasti olekaan kovin vakava.

Suunnitellessani tekemisiäni, olen myös kova tekemään listoja. Kun kirjaa ylös, mitä asioita ja milloin niitä pitää tehdä, helpottuu asioiden eteenpäin vieminen . Vielä kun oppisin ihan oikeasti kirjaamaan ne, mutta olen omalta kohdaltani huomannut kätevämmäksi ja luontoa säästävämmäksi toimenpiteeksi tallentaa listat oman kallon sisälle. Joskus toisinaan sieltä katoaa muutama tehtävä, mutta kyllä ne ovat useimmiten löytyneet, vaikkakaan eivät ehkä niin mukavissa olosuhteissa. 

Moni voisi kuvitella, että olisi helpompaa toimia toisin, jolloin olisi vähemmän sellainen epämukava olo. Mutta on käsittämättömän vaikeaa tällaisessakin asiassa toimia luonnettaan vastaan, joten olen päättänyt antaa periksi enkä lähde opettelemaan mitään uusia toimintamalleja.

Mutta siis näistä listoista. Koska en pysty konkreettisia listoja muodostamaan, ehdotin miehelleni, että teemme sen yhdessä. Ja sitten alkoi sujua paljon paremmin. Lista tehtiin eikä kumpikaan ole lukenut sitä sen jälkeen. Että sillä tavalla.

OLENKO HUONO ÄITI?

Seuraavaksi iski huono äiti -syndrooma: mitä olen tekemässä, pilaan tyttäreni nuoruuden, jätän hänelle traumat ja arvet, hän joutuu aikuistumaan liian aikaisin. Muistin kaikki Iltalehdestä lukemani lapsenkasvatusohjeet, joita vastaan rikoin nyt törkeästi.

Tyttäreni on 16 -vuotias ja jää kotiin yksinään, asuilee kyllä pääasiassa isänsä luona ja mummi ja tädit ja serkut ja enot asuvat kaikki kymmenen kilometrin säteellä, eli ei ole siis yhtään yksin, mutta silti, hän on ilman äitiä. Totta puhuen, en olisi tästä tajunnut olla huolissani ellei jokainen ihminen, jolle muutostamme kerroin, olisi kysynyt, miten tyttö selviää? Ja oikeasti minua ärsyttää tällainen äitien nostaminen jalustalle, ihan kuin mikään ei maailmassa pyörisi ilman äitejä. On kuulkaas tosi hyviä isejäkin olemassa! Tytär pärjää isänsä kanssa varmasti mainiosti.

Sitten aloin miettimään itseäni 16 -vuotiaana. Muistatteko te itsenne? Minä muistin, ja muistin myös sen, että silloin ei olisi vähempää voinut kiinnostaa, missä vanhemmat meni tai mitä ne teki. Ainoa asia, mikä kiinnosti oli, että tilillä oli sen verran rahaa, että pystyi ostamaan meikkejä ja käymään Hesellä. Tyttäreni ei ole meikeistä kiinnostunut, Hesestä ehkä vähän, joten kunhan huolehdin, että tilillä on rahaa, niin hän pärjännee. Ja enhän tosiaan mihinkään kovin kauas ole lähdössä ja ajattelin pysyä puhelinoperaattoreiden tavoitettavissa.

No tottahan toki sitten kuitenkin velloin tässä katumuksessa ja epäonnistumisessani ja vielä kerran yritin oppaiden mukaisesti olla onnistunut äiti. Astuin hitusen verran mukavuusalueeni ulkopuolelle ja aloitin keskustelua siitä, että kokeeko tyttäreni traumatisoituneensa tästä päätöksestäni. Keskustelu loppui kuitenkin melko lyhyeen hänen todetessaan, että “Mulle on kuule ihan sama ootko sä jossain Kiteellä, anna olla… Onko sulla muuten Mobile Pay?”

KÄYTÄNNÖN JÄRJESTELYJÄ

Ihan konkreettista tekemistäkin lähtö vaatii ja sitä on tietenkin pakkaaminen. Pitääpi ottaa mukaan kaikkea tarpeellista. Mutta sehän se onkin sitten haastavaa tietää, että mikä on sitä tarpeellista?

Tarvitsenko mukaan raakalakritsijauhetta? Ranteessa roikkuvan diskovalon? Smoothiekoneen? Huhmaren? 

Mitä oikeasti tulen tekemään siellä monta kuukautta? Mitä tarvitsen siellä ja mitä ilman tulen toimeen? Osaanko ottaa mukaan tarvittavat tavarat ja jutut, jotta en joudu ostamaan siellä kaksoiskappaleita.

Tietenkin voisin opetella elämään ainakin ilman raakalakritsia, kun en ole sitä kotonakaan käyttänyt viimeisen puolen vuoden aikana…hmmm, diskovaloa pohdin vielä hetken.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *