Vastustelustani huolimatta meillä asuu nykyään myös koira

Vastustelustani huolimatta meillä asuu nykyään myös koira

Kuten pikkutytöt lähes joka perheessä, niin minunkin taaperoiseni vinkui päivät pitkät itselleen lemmikkiä. Hän olisi tyytynyt jopa muurahaisiin lasivitriinissä, jossa ne syövät käytäviä johonkin ravinnelimahyytelöön. Mielestäni se on varmasti yksi karmeimmista eläinsuojelurikoksista, joten kieltäydyin tiukasti. Miettikää, oikeasti, että keräisimme metsästä muurahaisia tekemään käytäviä siniseen hyytelöön. Ei taas ymmärrys oikein riitä. Tähän liittyen sitten ehdotin hänelle, että hoitaisi pihallamme käyviä matoja, koppakuoriaisia ja pikkulintuja siellä niiden luonnollisessa ympäristössä, mutta kun niitä ei voi kuulemma silittää ja paijata. Tässä vaiheessa viimeistään en enää ymmärtänyt niitä muurahaisia, lapsilla ei ihan joka hetkessä logiikka pelaa.

Murkuilla on kyllä huomattavasti hauskempaa tuolla, luulen minä.

Äitinä toimimisen periaate on minulla ollut se, että minun onnellisuuteni ensin, sillä kun minä olen onnellinen, niin muukin perhe on. Jos en ole, helvettikin tuntuu kauniilta paikalta. Siis, kun minä en mitään lemmikkiä enää halunnut kaikkien niiden koirien kissojen, pupujen ja marsujen jälkeen, joita elämääni on mahtunut, niin pidin pääni, olin horjumaton. Halusin olla itsekkään onnellinen.

Ilmeisesti tyttäreni on minulle sukua, sillä hän myös osaa olla melkoisen jääräpäinen. Niinpä löysin itseni iltaisin katselemasta hassuja koiravideoita, vertailemassa eri koirarotuja kirjoista, ihailemassa puistossa koiria. Näin jälkikäteen olen tajunnut, että tytär oli päättänyt, että meille tulee koira ja tunsin itseni typeräksi ja niin ylpeäksi tytöstä. Voi että, miten olin ylpeä, niin vain luikersi oman tahtonsa äidin tahdoksi.

Minut oli aivopesty ja kun työkaverini kertoi ottaneensa koiran eläinsuojeluyhdistyksen kautta, niin kuulin itseni sanovan: “No jos siellä nyt joku koira on ilman kotia, niin anna sinne minun numero”. Tuntui, jotenkin hyvältä ajatukselta antaa koti koiralle, jolla sellaista ei ollut. Meni kaksi tuntia ja sain viestin.

Uudenvuodenaattona meille muutti Muhvi. Kukaan ei kyseenalaista nimeä, kun näkee tuon koiran, yhdennäköisyys on huomattava, tiedättehän sellaisen karvaisen kädenlämmittäjän. Ajattelin selventää, sillä kuitenkin kun näpyttelette tuon sanan ”Muhvi” Googleen, niin se antaa tuloksena erilaisia putken osia. 

Muhvi on rescue-koira eli koditon, Bosniassa tarhassa viisi vuotta asunut, vähän vanhempi rouva. Jääräpäinen, mukavuudenhaluinen, rakkaudenkipeä ja huvittava. 

Rescue- koiran ottaminen voi olla riski, niillä voi olla tarttuvia tauteja ja pahoja mielenterveysongelmia. Mutta virallliset järjestöt kyllä huolehtivat hyvin koirien lääkärikäynneistä ja sopeutumisesta perhe-elämään, joten suurta huolta ei pitäisi olla. Vähän meitä kuitenkin jännitti, että minkälainen yksilö sieltä mahtaa tulla, mutta nämä viimeiset vajaat kaksi vuotta ovat kyllä olleet ihan huippuhauskoja tämän pörriäisen kanssa. Muhvi tuli meille Balkanin koirat -yhdistyksen kautta.

Yksi syy, miksi en halunnut koiraa tai mitään lemmikkiä, oli se, että se sitoo liiaksi. Koiran kanssa pitää käydä vähintään kolme kertaa päivässä lenkillä, pitää löytää sopiva hoitopaikka, jos ollaan pidempi aika poissa ja mitä kaikkea järjestelyjä vielä. Ja jokainenhan sen tietää, miten ahkerasti koiran halunnut tyttö sitä koiraa oikeasti aina hoitaa. Kummasti on tuolla minunkin tytöllä vaikka mitä menoja niin, ettei hän oikein aina ehdi. Niinpä me mieheni kanssa kävelytämme aamut ja illat.

Henkisesti sitten valmistauduin siihen samaan rytinään, mitä koin saksanpaimenkoiran kanssa aikoinaan. Tuntitolkulla metsissä ja pelloilla palloa heittämässä, tuntui, että mikään ei riittänyt.

Mutta sitten on Muhvi, koira, jollaista en ole aikaisemmin tavannut, koira, joka on hyvin omalaatuinen.

  • Muhvi ei tiedä, mikä pallo on. Yritimme opettaa, ei kiinnosta.
  • Muhvi lenkkeilee vain, jos haluaa. Jos minä tai mieheni emme ole sitä ulos viemässä, se saattaa olla yli vuorokaudenkin pissaamatta.
  • Muhvi lenkkeilee minun ja miehenikin kanssa vain kaksi kertaa päivässä, niihin aikoihin, kun on ruokatarjoilu lähellä. Se tietää, että ruokaa ei saa ellei kävele. Kävelymatkan pituudesta olemme joka kerta eri mieltä.
  • Muhvi ei pidä vedestä, joten sateella, sumuisella säällä tai muuten vain kostean tuntuisella säällä se menisi vain postilaatikolle ja takaisin.
  • Muhvi ei pidä lämmöstä, lämpö uuvuttaa, silloin se ei menisi edes postilaatikolle.
  • Muhvi ei pidä kylmästä, tassuja paleltaa, silloinkaan se ei menisi kuin postilaatikolle.
  • Muhvi tietää, että se ei saa mennä sohvalle, joten se käy siellä vain öisin.
  • Muhvi pitää leivinuunin lämmöstä ja haleista. 
  • Muhvi on kuin kotonaan, missä tahansa hoitopaikassa, kunhan siellä saa ruokaa ja haleja

Aluksi stressasin kovin, että koira saa liian vähän liikuntaa, mutta sitten ajattelin, että se on tullut nauttimaan viimeisistä vuosistaan, joten olkoon rauhassa. On kuitenkin aika raakaa pakottaa sitä lenkille, sillä se ei välilä jääräpäisyyttään oikeasti liiku kuin kyljellään. 

Muhvi lähtee, tietysti, meidän kanssa Pohjois-Karjalan seikkailullemme ja Muhvista varmasti riittää jatkossakin juttua. Olemme innoissamme pohtineet, jospa siitä tulisi vaikkapa hirvikoira. Oikeasti haluaisin nähdä metsästysseuran isäntien ilmeet, kun tuo pallero tallustaa paikalle tai vielä parempi, mieheni kantaa sen. Hirven metsästyksessä olisi myös omat haasteensa, sillä Muhvi kulkee metsissä vain polkuja pitkin, joten hirven tulisi asettautua hyvin näkyviin, mielellään siis siihen polulle. Tällä hetkellä Muhvi metsästää vain kärpäsiä, joten ehkä tavoite on liian kunnianhimoinen, vaikkakin metsästysvaistoa ihan todistetusti riittää.

Muhvi on ihan huippu ja meidän perheeseen juuri sopiva. Tyttäreni sanoja lainatakseni, “se on täydellinen”.

Jos harkitset koiran hankintaa, niin pohdi, voisitko sinä antaa kodin kodittomalle.

Tämä postaus ei ole kaupallisena yhteistyönä syntynyt, vaan aihe on vain sydäntäni lähellä tai tällä hetkellä itseasiassa jalkojeni päällä.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *