Retkeilyä omalla pihalla – valkosipuliperunat ja grillatut jauhelihapihvit

Retkeilyä omalla pihalla – valkosipuliperunat ja grillatut jauhelihapihvit

Mies lähti aamulla kaverin kanssa kalastamaan. Tiedustelin mahdollisuutta sille, että olisivat siellä koko päivän. Ajatus päivästä ihan yksin tuntui jotenkin erityisen houkuttelevalta. Vaikka olisihan kanssani tuo koiran möllykkä, mutta sille riittää nykyään oven aukaisu, jonka jälkeen se seikkailee ihan itsekseen pihan ympäristössä, joten emme oikeastaan edes huomaisi toisiamme.

Mies yritti selvittää minulle, miksi he olisivat palaamassa kyllä jo iltapäivällä, ihan iltaan asti eivät jaksaisi järvellä ajella. No tähän on aina keinonsa: laitoin mukaan lonkeroita ja toivotin mukavaa päivää, eivätköhän he jotain keksi.

No siinä minä sitten olin itsekseni ja mietin, mitä oikein tekisin. Koiran kanssa lähdettiin kiertämään lähintä järveä ympäri, mutta ei siinä saanut kulutettua kuin vajaan tunnin. Olin toimeton ja tylsiintynyt jo ensimmäisen kahden tunnin aikana. Sitten sain ajatuksen retki-illallisesta omassa pihassa. Ei muuta kuin viestiä miehelle, että tulkaa sittenkin ajoissa ja tuo kaverisikin syömään.

Olin siivonnut pihapiirissä olevan kodan aikaisemmin ja päätin, että siinä voisi grillata jotain hyvää. Tiedossani oli, että kotaa ei oltu käytetty moneen vuoteen, joten ensin piti mennä sytyttämään tuli. Se olikin vallan mainio idea, että tein sen ajoissa, sillä savupiippu oli niin kylmä, ettei se vetänyt lainkaan ja kota oli aivan täynnä savua. Ensiksi kyllä pelkäsin, että piipussa on joku pelikaanin pesä, mutta kyllä se siitä sitten tokeni. Muistakaahan lämmittää kota ensin, sanoo vanha viisas sanonta.

Mielessäni pyöri ajatuksia ruoasta, mitä kaikkea ihanaa ne niissä kokkiohjelmissa laittavatkaan, saisiko niistä ideaa. Esimerkiksi Tomi Björk grillasi viimeksi wallabia avotulella, se näytti herkulliselta. Taitoni hankkia minkäänlaista riistaa nyt tähän hätään, tai yleensäkään mihinkään hätään tai oli hätää lainkaan, ovat rajalliset ja lopulta menu pienessä päässäni muodostui seuraavanlaiseksi:

  • grillattuja jauhelihapihvejä, liha hankittu naapuritilalta ei metsästä
  • valkosipuliperunoita, perunat metsästetty anopin kellarista
  • karjalanpiirakoita
  • salaatti

Perunoiden laiton aloitin retkellä anopin kellariin, sellainen on vallan kätevä olla kenellä tahansa kätevällä emännällä. Ei tarvitse vaivata itseään millään peltohommilla, kerää vain erittäin maukkaan luomulaatuisen sadon. Ei pellolta, vaan sieltä kellarista, johon juurekset on minua varten kauniista lajiteltu ja aseteltu.

No vähän se lähti lapasesta ja mukaan tarttui melkoisesti muitakin juureksia, mutta eiköhän niistä vielä keksi jotain herkkua. Ja ei kun takaisin mökille!

Valkosipuliperunat

Täällä mökkeillessä olen opetellut leivinuunin käyttöä. Ei ole juurikaan mitään käryä, mikä siellä on lämpötila ja miten kauan siinä kestää ruoan kypsyä, mutta kantapään kautta tämäkin asia on hyvä opetella. Tähän asti ovat olleet syötäviä tuotokset, herkullisesta ei voi vielä puhua.

Laitoin tähän paistokseen yhden sipulin, viisi valkosipulin kynttä sekä 7 isoa perunaa. Perunat kuoritaan tai sitten, jos haluaa, niin kuoret voi vain pestä hyvin. Viipaloidaan ja asetellaan uunivuokaan. Kerrosten väliin valkosipuli- ja sipuliviipaleita sekä suolaa. Päälle pari desilitraa kermaa. Ja uuniin. Tämä hautui leivinuunissa pari tuntia, se oli ehkä hitusen liikaa, mutta lisäsin loppuvaiheessa kermaa, niin hyvä tuli.

Grilallatut jauhelihapihvit

Jauheliha oli meidän naapurissa sijaitsevalta Mähövaaran tilalta. Ei sellaista jauhelihaa kaupasta saa; se oli siis oikeasti lihaa, joka oli jauhettu, ilman mitään ylimääräisiä jänteitä tai vettä.

Puoli kiloa jauhelihaa, joukkoon laitoin suolaa, paprikaa, mustapippuria ja yhden kananmunan. Muotoilin niistä pihvit ja grillasin hiilloksen päällä, siten, että on sisältä vielä hieman punertava. Se muuten tapahtuu niin, että: laita pihvi ritilälle. Kun nestettä alkaa nousta pihvin pintaan, käännä, ja kun nestettä taas nousee, niin pihvi on valmis. Naminami.

Lisukkeeksi oli salaatti ja leivinuunissa lämmitetyt karjalanpiirakat.

Tunnelmallinen illallinen

Ulkona oli kylmä, ensimmäiset lumihiutaleet leijuivat alas, mutta kodassa oli lämmin, hyvää seuraa, maistuvaa ruokaa sekä kuplivaa viiniä. Täydellinen sunnuntai-ilta.

Kota tulee varmasti olemaan melkoisella käytöllä talven aikana, ihan parasta lähiretkeilyä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *