Suloinen sunnuntai – päätin panostaa lounaaseen

Suloinen sunnuntai – päätin panostaa lounaaseen

Viime viikolla eräänä päivänä ovelle koputettiin. Näin lähes turkulaisena se oli hämmentävää, sillä siellä tai oikeastaan missään kaupungissa ikinä ei nykyään kukaan tule yllätyksenä kylään. Mieheni meni avaamaan oven. Siellä iloinen naapurin lihatilan rouva tuli toivottamaan meidät tervetulleiksi, kun olimme kylälle muuttaneet ja toi mukanaan paahtopaistikimpaleen. Siis hämmentävää.

Tänään olin aamupäivän yksinäni. Lähdin koiran kanssa ulos, laittamaan asentamiimme viehkoihin heijastinnauhaa. Minusta tuo sana on aivan ihana, viehka. Varsinais-Suomessa sanomme tylsästi aurauskeppi. Menemme laittamaan aurauskeppejä. Mutta täällä viehkotetaan. Paljon siistimpää. Niitä siinä sitten lauleskellen tarroitin, mutta kohta alkoi pyöriä sen verran paljon hirvenmetsästäjiä lähistöllä, että katsoin parhaimmaksi viedä koiran sisälle. Se kun on erikoistunut kärpäsiin ja myyriin, niin voisi aiheuttaa ihmetystä hirviporukassa.

Sisälle päästyäni mietin, että mitä sitten tekisi. Päässä oli kyllä lista tekemättömistä töistä, mutta juuri nyt ne eivät kovinkaan paljon houkutelleet pariinsa. Sitten muistin sen paahtopaistin ja päätin lähteä rakentamaan oikein kunnon sunnuntailounaan valmiiksi kun mies saapuu kotiin. Essu päällä, melkein voi kuvitella että rusetti hiuksissani, hääräsin tässä 50 -luvun keittiössä kuin oikea emäntä konsanaan.

Paahtopaisti ja sinihomejuusto-punajuuripaistos

PAAHTOPAISTI

Paahtopaisti kannattaa ottaa huoneenlämpöön puoleksi tunniksi. Tässä leivinuunin paahtamassa mökissä riittäisi varmaan 10 minuuttia, mutta annoin nyt lämmön lihassa tasaantua kunnolla. Pinnalle suolaa ja rouhittua mustapippuria.

Paistoin paistia pannulla sen verran, että pinta ruskistui. Paistomittari lihaan ja sisälämpötilaksi tavoittelin 53C°, jolloin lihan pitäisi olla hieman punertava. Uunin lämpötilaan en nyt pysty antamaan mitään vinkkejä, koska laitoin paistin leivinuuniin, jonka lämpötilasta ei taaskaan harmainta hajua.

En ole koskaan oikein onnistunut paistin paistossa, se on usein liian kuivaa eli ylikypsää. Tämä oli nyt täydellistä ja voin sanoa todella hyvää, vaikka se ei olekaan lempiruokaani.

PUNAJUURIPAISTOS

Anopin kellarista keräämässäni juureskorissa oli vielä punajuuria. Sellaisia ihania itse kasvatettuja eri kokoisia ja muotoisia, ei mitään kauniin pyöreitä.

Kuorin punajuuret joita oli neljä ja viipaloin ne uunivuokaan. Sekaan yksi sipuli, määrä vaikutti hieman paljolta, mutta minä rakastan sipulia ja loppujen lopuksi sitä oli juuri sopivasti kaikkien makuun. Ja vielä mustapippuria, puoli pakettia Aurajuustoa ja purkki kermaa, suolaa ei tarvitse. Leivinuunissa paistui tämäkin noin tunnin.

Jälkiruokaa pitää aina olla

Äitini jaksaa kertoa kaikille, että Suvi kysyy aina: ”Mitä on jälkiruoaksi?” Ja sitten sille nauretaan yhdessä, haa haa. Mutta vaikka joudunkin joka sukutapaamisessa tuon kestämään, niin kysymyksestä on ollut se hyöty, että koskaan ei äiti tarjoile ateriaa ilman jälkiruokaa. Itsekin pyrin siihen, sillä aina kuitenkin tekee mieli jotain pientä makeaa ruoan jälkeen, niin miksi ei laittaisi jotain herkkua.

PAISTETUT OMENALOHKOT JA VANILJARAHKA

Anopin puusta olin hakenut omenoita. Paistoin lohkoja voissa kunnes ne olivat hieman pehmenneet. Päälle hasselpähkinärouhetta, hunajaa ja kanelia ja tilkka vettä. Annoin kiehua sen verran, että vesi haihtui ja siirsin paistoksen syrjään.

Vatkasin kuohukerman hieman löysäksi vaahdoksi ja lisäsin joukkoon maitorahkaa. Maustoin hunajalla ja vaniljasokerilla.

Nämä kaksi teosta vain kerroksittain kippoon ja hyvää oli.

Syömään

Mies tuli kotiin juuri sopivasti. Ihan intsinä tarjoilin ruoan ja voi että, söimme ihan hiljaa, kylläpä olin onnistunut.

Kahta asiaa jäin iltapäiväksi pohtimaan:

  1. Mies joutuu kyllä muuraamaan, tai ehkä parempi että muurauttamaan, meille kotiin leivinuunin. Olen löytänyt ruoanlaitosta ihan uudet sfäärit.
  2. Milloinkohan anoppi sanoo, että vähän voisitte hellittää hänen talvivarastonsa tyhjennyksessä, hänellehän ei jää mitään? Juureskori onkin jo tyhjä, joten huomenna matka kellariin on jälleen edessä. 😆

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *