Historiallisen linnan maisemissa – Savonlinna

Historiallisen linnan maisemissa – Savonlinna

Vuoden vaihteessa, kun tyttäreni oli täällä itärajalla käymässä, niin olin ajatellut, että hänestä olisi kiva käydä erinäisiä nähtävyyksiä katsomassa. Yhdeksi kohteeksi olin jo päättänyt Savonlinnan, koska sen läpi olen kesäisin ajellut ja se näyttää kauniilta, erittäinkin käymisen arvoiselta kaupungilta. Lisäksi siellä on linna ja linnat on tosi kivoja.

Olin kuitenkin ollut jo pois kotoa kokonaiset kaksi ja puoli kuukautta, niin yllätyksekseni sellaisessa ajassa teini ehtiikin muuttua jo vielä teinimmäksi. Neitokaista siis kiinnosti lähinnä Snapchat ja Insta sekä ruokapöydän antimet, ei mitkään linnat.

Piti siis ottaa käyttöön suunnitelma B eli ”Pakotettu kulttuurielämys”. Joten narinasta huolimatta aamulla aikaisin autoon ja menoksi, teini jatkoi takapenkillä pahasti keskeytyneitä uniaan ensin kerrottuaan vastalauseensa tälle kaikelle.

Savonlinnaan meidän mökiltä ajelee vajaa pari tuntia. Se on sen verran pitkä matka, että kyllä siinä pitää kahvilla pysähtyä. Villalan Neste, aivan ihana kyläkuppila tuli Kesälahden kohdalla vastaan. Asiakaspalvelu oli superiloista ja oli hauskaa seurata, kun yrittäjät tunsivat kaikki asiakkaat, jokaisen kanssa oli aikaa haastella. Meitä vähän hävetti, kun emme ostaneet muuta kuin kahvit ja pillimehun, mutta kun aamupala oli juuri syöty, niin olisi mennyt rasvat ja sokerit vähän hukkaan.

Ajomatkan jatkuttua jonkin aikaa, näkyi tienviitta Kerimäelle. Se nimi soitteli kovasti kelloja ja nopean kuuklaamisen jälkeen selvisikin, että siellä on maailman suurin puukirkko. Nopea käännös kuin Vatasella ja Kerimäen keskustaa kohti. Varsinaisen keskustan ohi olisi muutoin kyllä helposti voinut ajaa huomaamatta, mutta kirkko oli helppo löytää, se oli upea. En kuitenkaan saanut innostusta autossa nostatettua sen vertaa, että auto olisi edes pysähtynyt saati, että kukaan olisi noussut ulos, joten matka jatkui Kerimäestä länteen. Teini ei kyllä tainnut edes herätä.

Kerimäen kirkko

Olavinlinnan parkkipaikalle löysimme. Ranta oli lähes autio, sorsia lukuun ottamatta ja mietimme, että olemme varmasti ainoat turistit tässä kaupungissa. Kuitenkin linnaan sisälle päästyämme huomasimme aulan olevan aivan täynnä. Opastettu kierros oli juuri alkamassa ja me liityimme kansainväliseen joukkoon. Aivan hiljaa itsekseni pohdin varovasti, että miten ihmeessä Keski-Euroopasta voi eksyä väkeä tänne päin Suomea keskellä talvea, mutta hienoahan se on!

Olavinlinna

Kierros oli mukava, juuri sopiva tällaiselle ”ei niin kauhean paljon historian yksityiskohdista kiinnostuneelle”. Opas osasi kertoa mielenkiintoisia tarinoita sen sijaan, että olisi pyöritellyt erinäisiä vuosilukuja ja henkilöiden nimiä. Kierros oli melko haastava kuljettavaksi eli kovin heikkojalkaisena ei kannata ajatellakaan lähtöä. Reitti meni pitkin pieniä kierreportaita ja pimeitä käytäviä ylös ja alas, mikä oli kyllä hauskaa ja jännittävää, joissakin kohdissa ehkä vähän pelottavaakin, sillä lailla sopivasti.

Kierroksen jälkeen siirryimme tutustumaan kaupunkiin ja etsimään ruokapaikkaa. Kaupunkiin tutustuminen ei vaatinut juurikaan aikaa eikä panostusta, Savonlinna taitaa olla enemmän niin sanottu ”kesäkaupunki”. Toisaalta oli niin pirun kylmäkin, että ei oikein jaksanut keskittyä etsimään mitään nähtävää. Ehkä kuitenkin matkailu pyörii enemmän järviristeilyiden, opperajuhlien ja muiden kesähäppeninkien ympärillä. Nyt oli vain pakkasta, lunta ja joululoman päättymiseen pettyneitä ihmisiä.

Ruokailemaan päädyimme Uskudar kebabravintolaan, koska Tripadvisorissa sitä kehuttiin. Ei olisi ollut minun ensimmäinen vaihtoehto, mutta täytyy sanoa, että ei harmittanut. Palvelu oli huippuluokkaa ja ruoka hyvää, kehut eivät tulleet turhasta.

Vähän shoppailua ennen autolle siirtymistä, teini takaisin takapenkille kaikkien takkien alle ja paluu kotiin.

Tällaiset pienetkin matkat ovat ihanan piristäviä ja hauskoja yhdessä, suosittelen lämpimästi paikallismatkailua.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *