Kannattaa lähteä tutustumaan Kolin kansallispuistoon?

Kannattaa lähteä tutustumaan Kolin kansallispuistoon?

Olen aina pitänyt luonnossa liikkumisesta, sitä vain tulee nykyään tehtyä vähän liian harvoin, toivottavasti tämä sapattivapaa palauttaa tuon harrastuksen. Silloin kun päästin itseni sujahtamaan sinne työelämän syövereihin vähän liian syvälle enkä enää erottanut vapaa-aikaa työajasta, niin luonto jäi kokonaan oikeastaan pois elämästäni. Olen kokenut sen harmilliseksi, mutta en muka ole ehtinyt tekemään asialle mitään.

Tyttäreni on innokas partiolainen ja vaeltelee, patikoi tai reileilee kaikki viikonloput ja kun hän tuli mukaamme tänne Kiteelle, niin ensimmäiseksi ilmoitusluonteisesti meille kertoi, että hänen lomansa tulee sisältää päivän Kolilla, mieluusti kaksi.

Hyvin jyrkästi kieltäydyin kahdesta päivästä, sillä en mitenkään pysty nukkumaan teltassa tai autiotuvassa. Tai siis en selkävikaisena pysty nukkumaan makuualustalla ja Hobby Hallin puhallettavan vieraspatjan raahaaminen pitkin rinteitä ei kuulemma ollut edes vaihtoehtojen listalla. Yhteisymmärryksessä siis päiväksi Kolille. Minäkin olin tosi innoissani, odotuksissa hienoja maisemia, maistuvia retkieväitä ja yhdessäoloa.

Koli on ollut aina vähän sellainen haave minullakin, mutta kun se on tähän asti ollut niin kaukana, lähes täysin saavuttamattomissa, niin eipä ole tullut käytyä. Kiteeltähän sinne ei kuitenkaan ajele kuin pari tuntia, joten johan oli aikakin vierailla tuossa upeassa ja kuuluisassa luontokohteessa.

Mutta reissulla selvisi sekin, että tosiasiassa Turun seudultakin Kolille on kyllä todella helppo päästä, vaikka ei olisi edes autoa. Junalla Joensuuhun ja Joensuusta esimerkiksi kimppataksilla Kolille, vuorot kulkevat aamuin illoin, joten päiväretkeily sujuu oikein hyvinkin. Vaan onhan siellä Ukko-Kolilla hieno hotellikin, jossa voi palkita itsensä poreallaskylvyllä päivän uurastuksen jälkeen ja viettää siis vaikka koko viikonloppu vaaran laella.

Kun tulimme autosta ulos, ajattelin, että nyt tulikin puettua liian vähän vaatetta päälle, sillä rinteet olivat hennon lumipeitteen päällystämät ja lämpöasteet olivat pudonneet nollan alapuolelle. Tuossa vaiheessa hotellin spa ja pizzeria tuntuivat erityisen houkuttelevilta. Mutta kyllä siinä sitten kulkiessa lämpeni sen verran, että ei oikeastaan kylmä tullut matkalla lainkaan.

Aloitimme kiipeilyn urheilullisesti funikulaarilla, vaikka vieressä olisi ollut portaatkin, mutta hei, jos annetaan Turun suunnalta kotoisin olevalle mahdollisuus ajella toimivalla funilla, niin se on sitten se.

Luontokeskuksesta hankimme kartan, johon oli merkitty sopivat reitit päiväretkeilyyn. Meille suositeltiin Mäkrän kierrosta, joka olisi kyllä haastava, mutta siinä näkisi kaikki korkeimmat kohdat: Ukko-Kolin, Akka-Kolin, Paha-Kolin ja Pienen Kolin. Jos meidän perheelle sanoo, että jokin on haastava, niin sehän se on pakko sitten ottaa vastaan. Ihan lässyä mennä joku helppo reitti, varsinkin jos on oikein lähtenyt vaarallisia vaaran rinteitä katsomaan.

Polkua kuljeskellessamme naureskelimme, että jos tämä on haastava, niin minkälainen se helppo reitti onkaan. Tällä reitillähän oli polutkin kuin asfaltoitu. No kyllä se loppui jossain vaiheessa vanhusten nauru, kun ensimmäistä ”oikeaa” rinnettä kiivettiin. Tytär meni vauhdilla 40 metriä edellä ja odotteli meitä aina jossain puun oksalla tai kiven nokassa. Ärsyttävää.

Kolin reitistö on monipuolinen

Yhdessä kohdassa tuli erittäin jyrkkä laskeutuminen ja olimme iloisia, että olimme päätyneet kulkemaan reitin niin päin, että se ei ollut nousu. Ilmeisesti olemme täysin idiootteja tai oikeastaan ehkä meillä oli happivaje, koska emme tajunneet, että jos laskeutuu oikein jyrkästi, niin suurella todennäköisyydellä pitää kohta myös nousta ja niinhän siinä kävi. Mieheni katsoi edessä siintävää valtavaa rinnettä ja kysyi, mikä paikka tuo on. Tytär siihen: “Se on Ukko-Koli, sieltä me lähdettiin ja sinne nyt pyritään takaisin.” Meidän vanhusten kasvoilta varmaan näki epätoivon kilometrien päähän ja lisäksi se purkautui mieheni suusta: “Ja miten ******* me tuonne päästään?” Oli ikävää kertoa hänelle, että kiipeämällä.

Retken kohokohta on aina evästauko

Eväät maistuvat muuten luonnon helmassa erityisen hyviltä, vaikka ei mitään erikoista mukana olisikaan. Olimme reppuun pakanneet mummon tekemiä karjalanpiirakoita (jotka kyllä ovat erikoisen hyviä), metwurstia, kananmunia, grillimakkaraa ja kahvia. Lettutaikinakin löytyi, mutta intoa paistamiselle ei, joten letut nautimme retken jälkeen kotona leivinuunin lämmössä.

Taukopaikalla isutessamme väkisin huomioin, että siinä tulen äärellä muuten suomalaisuus kiteytyy, tarkkailkaahan oikein ensi kerralla, jos satutte yhteislaavulle.

Paljon istumatilaa nuotion ääressä. Me olimme ensimmäisiä ja mieheni kävi pilkkomassa puita ja ihka oma partiolaisemme sytytti tulen.

Evästauko

Sitten alkoi tulla lisää seurueita ja tapahtui seuraavat asiat:

  • Jos seurue sisälsi yhden miehen tai enemmän, he kävivät myös pilkkomassa puita, vaikka ei olisi tarvinnut. Mutta ei anna miehinen luonto periksi käyttää toisten miesten pilkkomia polttopuita. Naisseurueissa näin ei tapahtunut
  • Kaikki tervehtivät paikallaolijoita nuotiopaikalle saapuessaan
  • Kaikki hyvästelivät nuotiopaikalle jäävät lähtiessään ja toivottelivat hyviä patikointeja
  • Tervehdysten ja hyvästelyjen välissä jokainen seurue puhui vain keskenään ja jos siinä nyt meni sanomaan jotain yleisesti kaikille, kuten minä menin tekemään, tuli hiukan sellainen hämmentynyt hetki ja kaikki katsoivat toisiaan, että kuka tuolle hömelölle vastaisi.
  • Iso osa ajasta kuitenkin oltiin vain yhdessä ihan hiljaa. Ja se oli oikeasti todella luontevaa, mutta mietin, että olisi varmasti voinut olla myös todella painostavaa jollekin hieman sosiaalisemmasta kulttuurista peräisin olevalle.

Kun olimme nauttineet kolmannet kahvit kuksasta, josta muuten kahvi maistuu ihan uskomattoman hyvältä, niin pakkasimme tavarat ja hyvästelimme nuotioporukan. Matka jatkui, mihinkäs muuallekaan kuin ylöspäin.

Retkikahvit Kolilla

Miksi kannattaisi matkustaa Kolille?

  1. Luonto on mykistävä
  2. Kolilla oli erittäin hyvät palvelut, kesällä ehkä vähän vilkkaampaa, mutta minusta nyt oli mukavan rauhallista.
  3. Reitit olivat selkeästi merkityt ja hyvin hoidetut, joten kulku oli helppoa ellei oteta korkeuseroja huomioon
  4. Reittejä oli paljon valittavana eri pituisina ja eri tasoisina
  5. Jos on mahdollisuus olla Kolilla useamman päivän, retkeilystä saa erittäin monipuolisen, hyppäämällä välillä vaikka Islannin hevosen selkään
  6. Paikka tukee mukavaa yhdessäoloa tai todella rauhoittavaa yksinoloa
  7. Mielestäni suomalaisuuteen kuuluu metsässä samoileminen ja vain paikan päällä voi lapsille ja nuorillekin opettaa luonnon merkityksen

Kaiken kaikkiaan meillä oli siis ihan huippureissu. Pientä tarvetta kunnon kohotukselle oli havaittavissa, mutta olipa voittajaolo, kun pääsi perille parkkipaikalle. Jäi sellainen fiilis, että pääsisipä toisenkin kerran, jospa vaikka talvipatikoinnille.

Käykäähän ihmeessä kuulkaas ihmiset Kolilla tai missä tahansa monista Suomen upeista kansallispuistosta ja pidetään yhdessä meidän luonnosta huolta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *