Blogi

Mieheni on näinä yhdessä olomme vuosina useasti tiedustellut halukkuuttani pilkkireissuille, mutta olen kohteliaasti kieltäynyt, vaikka se onkin aiheuttanut eri asteisia marttyyrikohtauksia. Ei minua kalastus lainkaan haittaa, se on joskus jopa ihan mukavaa, mutta jäälle meno, sitä olen pyrkinyt välttämään koko aikuisikäni. Kalastetaan kesäisin, niin on tarkoitettu. En usko, että olen ainoa, jolla on sellaisia outoja pelkoja, joiden syntymiselle ei ole mitään syytä ja jotka ovat täysin mielikuvituksen tuotetta. Tässäkin kohtaa oma mieli yllättää uskomattomalla voimallaan. Siis, minä pelkään mennä jäälle. Miksi? No koska siitä voi pudota läpi, kokea kauhua ja hyytävää kylmyyttä ja sitten kuolla, ihan yksin, kauhuissaan siellä hyytävässä kylmyydessä. En ole koskaan pudonnut avantoon enkä ole koskaan kenenkään nähnyt putoavan enkä tunne ketään, joka olisi pudonnut, paitsi meidän koiran joskus lapsuudessamme. Se tuntuu vain erittäin epämiellyttävältä tavalta poistua toiseen ulottuvuuteen, joten sitä on siis hyvä vältellä. Loogista, eikö? No johan nyt toki itsekin tiedostan, miten naurettavalta tämä kuulostaa,…

Lue Lisää

Tänään lähti tytär takaisin kohti vakituista osoitettamme, reippaasti aamulla hyppäsi bussin kyytiin. Me jäimme johtajan kanssa laiturille vilkuttamaan ja mietimme, miten lähellä onkaan se hetki, kun tuo tyttö lähtee maailmalle, omien sanojensa mukaan ainakin on lähdössä vieläpä erittäin kauas. Siinä bussin perää tuijottaessani noiduin  itselleni oikein superhaikean mielentilan ja mietin jo valmiiksi sitä hänen tulevan lähdön hetken tunnelmaa, vaikka siihen on vielä ainakin lähes kolme vuotta.  Joululoma oli ihan supersiisti. Teinityttö viihtyi kanssamme puolitoista viikkoa, mikä minusta oli aivan huippua. Tosin ensimmäisen kahden päivän jälkeen hän oli niin tylsistynyt, että en usko koskaan enää saavani häntä tänne päin. Täällä ei kiinnostanut edes elokuvat, tylsyys ruokki tylsyyttä. Onneksi kuitenkin oli olemassa puhelin, jota halatessa hän selvisi lyhyistä hereillä olon hetkistä. Kävi hän minun kanssani myös koiraa ulkoiluttamassa muutaman kerran ja yritin viritellä keskustelua, mutta jos olet koskaan ollut tekemisissä teinin kanssa, ymmärrät tehtävän mahdottomuuden. Hetkeäkään en silti näistä yhdessä olon päivistä…

Lue Lisää

Miehestäni on tämän sapattivapaan aikana, ehkä Pohjois-Karjalan vaarojen vaikutuksesta, kuoriutunut melkoinen metsästäjä. Hänellä on jo punamustaruudullinen flanellipaita ja oranssi pipo ja kerran on ollut yhden porukan mukana, jossa joku osui hirveen. Jänismetsällekin hänellä oli tarkoitus eräänä päivänä lähteä, mutta ei hän sitten.. Hänellä on kuitenkin yksi kaveri, joka on päässyt metsässä laukaisemaan aseen useammankin kerran ja meidänkin pakastimeen hän oli lähettänyt jänispaistia. Paketin saapuessa, sen kyllä ilmoitettiin olevan jäniksen rintafile, joten sulattamisen jälkeen yllätys oli pienoinen ja reseptimietintä meni uusiksi, mutta ei hätää, onneksi ensikertalaisen apuna on nykyään guukle. Jänispaisti valkoviinissä Kuullota kattilassa/padassa oliiviöljy-voi seoksessa sipulia ja valkosipulia, minulla oli kaksi sipulia ja kaksi valkosipulin kynttä. Kierittele paistipalat jauhoissa ja ruskista pannulla. Kaada päälle valkoviiniä ja anna kiehua hetki. Laita lihat ja kaada neste sipuleiden päälle, mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja rosmariinilla. Anna hautua noin kaksi tuntia. Lisukkeeksi valmistin oliiviöljyssä paistettua ja mustilla seesaminsiemenillä maustettua parsakaalia. Ja toinen lisuke oli…

Lue Lisää

6/58