Blogi

No nyt oli heti pakko lunastaa lupaus henkilökohtaisempaan blogiin siirtymisestä ja kertoa teille omista puuhailuistani. Tämä kirjoitus on pelkkää ajatuksen virtaa, lopussa leipäohje 😁 Päätin tomerasti jo pikkutyttönä, että minusta ei tule kotiäitiä. Esikuvanani oli pikemminkin Alexis Colby, tuo upea nainen, joka purjehti huoneeseen turkki päällä ja istui työpöydän ääreen, pöydän, jonka jalkoina oli elefantin syöksyhampaat. Aika tavoiteltavaa, vaikkakin tänä päivänä hieman arveluttavaa, niin turkki kuin ne norsulta anastetut hampaatkin. Pointti oli kuitenkin se, että minä en aikonut panostaa perhe-elämään, vaan halusin tehdä töitä ja löytää mielenkiintoisen ja tuottavan uran. Jos se olisi öljybisneksessä, niin ei paha, vaikka mahdollisuudet siihen Lounais-Suomen rannikkokylässä eivät olleet suuren suuret, mutta muista: dream big. Perhe-elämään mielestäni liittyi vahvasti se, että minun olisi pitänyt illasta toiseen essu päällä taiteilla keittiössä mitä maistuvimpia illallisia. Enkä siis ollut innostunut käyttämään aikaani ruoanlaiton opetteluun, vaikka äiti kotitalousopettaja olikin ja se siten olisi käynyt kovin helposti. Ihan valtavaan nousukiitoon…

Lue Lisää

Tilanteeni oli siis äkillisesti se, että olin luvannut miehelleni jättää kaikki nykyiset työni (tai siis ei niitä ole kuin kolme tai neljä; sama ala, eri paikat ja tehtävät) ja lähteä 600 kilometrin päähän kaupunkiin, jossa tunnen kolme ihmistä. Ajatukseni oli, että kyllä tekevä töitä saa ja yhä olen sitä mieltä, mutta ei siellä pihamaalla taida kuitenkaan työnantajia olla jonoksi asti minua odottelemassa. Niinpä oli pakko aloittaa ihan oikea, aktiivinen työnhaku. Jostakin näkökulmasta katsottuna, voisi ajatella, että olin ottanut urallani hiukan takapakkia ja minua jännitti kovin se, että keskustelu työhaastattelussa kääntyy seuraavanlaiseksi: “Niin tuota, sinä olet siis palannut ihan perustyöhön, ymmärsinkö oikein?” “Kyllä.” “Et siis enää ole esimiehenä?” “En.” “Teet siis ihan suuhygienistinä hommia, ihan perushommia?” “Kyllä.” “Haluaisitko tehdä esimiehen tehtäviä?” “En.” “Ööö…joo…no..me täältä soitellaan, jos tarvitaan…” Kuvittelin vahvasti, että se ei ole niin hienoa ja kannustettavaa, kun palaa takaisin lähtöruutuun. Kukaan kun ei koskaan kyseenalaista eteenpäin punnertamista ja aina vain…

Lue Lisää

Haluaisin pitää majataloa Korfulla. Mielikuvassani aurinko paistaa aina, joten voin hakea aamupalatarvikkeet lähitorilta, jonne pyöräilen halki viheriäiden laaksojen vilkuttaen viinitilallisille. Asiakkaat majatalossani ovat ystävällisiä, osa jo useamman kerran käyneitä, nauramme iloisesti erään herran puujalkavitseille samalla kun selvitän lentokenttäkuljetusta Kistofosoksen kanssa. Olen itse leiponut croissantit ja jauhanut kahvin, olen niin onnellinen. Jos tuo ei jotenkin sitten satu luonnistumaan, niin varasuunnitelmana on, että minulla on kahvila, ihan täällä Suomessa. Pieni, maksimissaan istumapaikat viidelletoista, hieman rustiikkisesti sisustettu. Teen itse kaikki tarjottavat tuotteet, jotka ovat gluteenittomia, maidottomia, munattomia, suolattomia, sipulittomia, basilikattomia ja merenelävättömiä, mutta ei vegaanisia, ne ovat liian vaikeita tehdä. Ja jauhan itse sen kahvin. En ole muuten koskaan kyllä jauhanut kahvia, mutta jotenkin se kuulostaa niin ylelliseltä ja on varmasti todella paljon tavallista kahvia parempaa, varmasti. Haaveita vain, mutta kova tarve olisi keksiä, mitä tehdä isona. Ajatuksena on, että tekeminen olisi sen verran tuottavaa, että voisi sanoa pysyvänsä elossa sen avulla, mutta…

Lue Lisää

6/26