Hyvä ruoka, parempi mieli

Hyvä ruoka, parempi mieli

Olen tässä kahden viikon aikana jälleen kerran huomannut, että kyllä sillä, mitä suuhunsa laittaa on aikamoinen merkitys hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Vanha sanonta kertoo meille, että suutareiden lapsilla ei kuulemma ole kenkiä. Tiedä heistä sitten, reppanista, mutta terveydenhuollon asiantuntijan lapsilla on lautasella varmasti kaikki, mitä tarvitseekin olla ja kaikki pilleritkin päälle, mutta mamman omassa kipossa voi olla vain munkki.

Olen koulutuksissa puhunut siitä, että mielen voima on valtava ja helposti pystyy itselleen kertomaan, miten terveellisesti syö ja monipuolisesti. Samalla kuitenkin ihmettelee sitä, miksi ei nukuta ja miksi ihmeessä on koko ajan niin väsynyt. Ja tähän ansaan huomasin itse astuneeni. Miten ihminen voikin kuvitella syövänsä jotenkin hyvin, vaikka peilistä katsoo takaisin väsähtänyt blobfish (kuva).

Nyt kun olen tässä pari viikkoa ollut itsekseni, paitsi mitä nyt tytär menoiltansa ehtii välillä olemaan seurana, niin on ollut jotenkin helpompaa taas normalisoida syömistään. Kunnollinen aamupala, paljon kasviksia aterioilla, makeiset, pullat ja kakut pois, niin olo on näinkin lyhyessä ajassa jo aivan toisenlainen.

  • Unirytmi on selkeytynyt, nukahdan lähes välittömästi sänkyyn mennessä ja herään virkeänä ennen kellon soittoa
  • Ajatus kulkee, jopa uusia ideoita syntyy
  • Liikunta tuntuu kivalta, koska ulkona jaksaa olla
  • Ahdistunut ja turvonnut olo on poissa

Miltä päivän ateriarytmini tällä hetkellä sitten näyttää?

Ei sen ruoan tarvitse olla mitään ihmeellistä tai raaka-aineiden jostain itämaisesta kaupasta haettuja. Ihan perussapuskaa, mutta kannattaa kokeilla jotain uusiakin juttuja. Minä söin tänään alla olevan menun. Tuo tuorepuuro on minulle vähän uudempi tuttavuus, oikein maukasta oli. Valehtelematta enemmän kuin hitusen parempaa, kuin lapsuuden herkku, jossa kauraryynejä ja maitoa sekoitettiin ja päälle laitettiin hilloa tai rusinoita tai sunnuntaina ehkä molempia.

Aamupala: Tuorepuuro. Edellisenä iltana lautaselle tattarihiutaleita, sesaminsiemeniä, auringonkukan siemeniä, pähkinöitä, raakakaakaojauhetta, sekaan jogurttia ja kookosmaitoa. Annetaan turvota yön yli. Aamulla päälle avokadoa, mustaherukoita, tyrnimarjoja, mustikoita ja huitaisu hunajaa. Iso kuppi maitokahvia.

Lounas: Tonnikalasalaatti. Salaattia, kurkkua, paprikaa, oliiveja, tonnikalaa, oliiviöljyä ja vähän mustapippuria.

Välipala: Mustaherukkarahka Rahkaa, mustaherukoita ja hiukan makeutusainetta (eritrytoli)

Illallinen: Broilerin filesuikaleita, parsakaalia, sipulia, paistetaan pannulla ja maustetaan ihan oman mielen mukaan. Puolet lautasesta salaattia ja muita vihanneksia. Leipäsiivu, jos haluaa. Jälkiruoaksi appelsiini.

Mikä tässä nyt sitten on vaarana? Kun katson taaksepäin aikaisempia luisumisiani, niin riskinä on se, että tähän ruokailurytmiin tottuu ja jonkin ajan kuluttua siihen ei muista laittaa enää ajatusta mukaan ja niin homma lähtee valumaan siihen, että luulee yhä syövänsä hyvin, mutta syökin jotain ihan muuta.

Enkä lähde mitään vannomaan, että tämä on nyt tässä, elämäni on jälleen kerran muuttunut ja tässä pysyn, kun tiedän että se on potaskaa. Sanon vain, että minä yritän, paremman jaksamisen vuoksi ja iloisemman mielen. Sinulle lähetän tsemppivoimaa, että pystyt muutokseen tai pysyt muutoksessa tai jos et mitään muutosta tarvitse, niin iloisia ajatuksia sinulle kuitenkin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *