Pupu padassa

Pupu padassa

Miehestäni on tämän sapattivapaan aikana, ehkä Pohjois-Karjalan vaarojen vaikutuksesta, kuoriutunut melkoinen metsästäjä. Hänellä on jo punamustaruudullinen flanellipaita ja oranssi pipo ja kerran on ollut yhden porukan mukana, jossa joku osui hirveen. Jänismetsällekin hänellä oli tarkoitus eräänä päivänä lähteä, mutta ei hän sitten..

Hänellä on kuitenkin yksi kaveri, joka on päässyt metsässä laukaisemaan aseen useammankin kerran ja meidänkin pakastimeen hän oli lähettänyt jänispaistia. Paketin saapuessa, sen kyllä ilmoitettiin olevan jäniksen rintafile, joten sulattamisen jälkeen yllätys oli pienoinen ja reseptimietintä meni uusiksi, mutta ei hätää, onneksi ensikertalaisen apuna on nykyään guukle.

Jänispaisti valkoviinissä

Kuullota kattilassa/padassa oliiviöljy-voi seoksessa sipulia ja valkosipulia, minulla oli kaksi sipulia ja kaksi valkosipulin kynttä.

Kierittele paistipalat jauhoissa ja ruskista pannulla. Kaada päälle valkoviiniä ja anna kiehua hetki.

Laita lihat ja kaada neste sipuleiden päälle, mausta suolalla, pippurilla, timjamilla ja rosmariinilla.

Anna hautua noin kaksi tuntia.

Lisukkeeksi valmistin oliiviöljyssä paistettua ja mustilla seesaminsiemenillä maustettua parsakaalia. Ja toinen lisuke oli lohkoperunat uunissa.

Koskaan ennen en ole jänistä valmistanut, mutta hyvää tästä tuli.

Ehkä voisi vielä harjoitella enemmän maustamista sellaisilla metsäisillä mauilla, kuten katajanmarjalla ja vaikkapa puolukalla.

Kustannustehokkuus kaukana

Tällaisille ruokafiilistelijöille on ollut kyllä hienoa tämä reissu senkin puolesta, että on päässyt kokeilemaan tällaisia riistamakuja. Kyllähän niitä tietenkin kotipuolessakin saisi hankittua, mutta eipä vain ole koskaan niin tehty. Tosin Kauppahallissa olevan lihaliikkeen hinnat kauhistuttavat, mutta nyt jos lasketaan näille meidän lihoille hinnat kaikkien kulujen jälkeen, niin siihen verrattuna Kauppahalli vetää ihan Halpahallin tasolla.

Mutta eipä kai siinä metsästyksessä aina ole kyse siitä saaliista, johtajan jutuissa ainakin tärkeämmiksi asioiksi nousevat: luonnossa oleminen, yhdessäolo, korttipeluu mökissä, salmiakkikossu kodalla ja hauskat tarinat.

Ja oikeastaan saaliin vähyydestä voisi syyttää koiraa. Helpompaa olisi metsästää, jos olisi metsästyskoira, mutta kun se nykyinen on kiinnostunut vain kärpäsistä ja myyristä ja niidenkin edelle menee vielä halaukset. Eli, kun yhdistetään minun kasvien kasvatustaito, johtajan metsästysonni ja koiran mukavuudenhalukkuus, niin ehkä meillä jää nyt vain haaveeksi maaseutuelämä omavaraisena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *