Avainsana-arkistot: jaksaminen

Olen tässä kahden viikon aikana jälleen kerran huomannut, että kyllä sillä, mitä suuhunsa laittaa on aikamoinen merkitys hyvinvoinnille ja jaksamiselle. Vanha sanonta kertoo meille, että suutareiden lapsilla ei kuulemma ole kenkiä. Tiedä heistä sitten, reppanista, mutta terveydenhuollon asiantuntijan lapsilla on lautasella varmasti kaikki, mitä tarvitseekin olla ja kaikki pilleritkin päälle, mutta mamman omassa kipossa voi olla vain munkki. Olen koulutuksissa puhunut siitä, että mielen voima on valtava ja helposti pystyy itselleen kertomaan, miten terveellisesti syö ja monipuolisesti. Samalla kuitenkin ihmettelee sitä, miksi ei nukuta ja miksi ihmeessä on koko ajan niin väsynyt. Ja tähän ansaan huomasin itse astuneeni. Miten ihminen voikin kuvitella syövänsä jotenkin hyvin, vaikka peilistä katsoo takaisin väsähtänyt blobfish (kuva). Nyt kun olen tässä pari viikkoa ollut itsekseni, paitsi mitä nyt tytär menoiltansa ehtii välillä olemaan seurana, niin on ollut jotenkin helpompaa taas normalisoida syömistään. Kunnollinen aamupala, paljon kasviksia aterioilla, makeiset, pullat ja kakut pois, niin olo on…

Lue Lisää

Vakaa ajatus tänne elämän hidastamis -reissuun lähtiessä oli se, että johtaja se saa hidastaa, mutta minä tekisin täällä kovastikin töitä. Kävisin siellä ja täällä tekemässä kaikenlaista. Minulla oli selvät suunnitelmat, olin listannut itselleni esimerkiksi yrityksiä, joissa haluaisin käydä vain vierailulla. Tänne saapuessamme, pidin kuitenkin ensin viikon ihan vain lomaa ja sen jälkeen kynnys lähtemiselle nousikin aina vain korkeammaksi. Lopulta huomasin viihtyväni paremmin ja paremmin täällä mökin lämmössä tietokone sylissäni. ilman sen ylimääräisiä sosiaalisia kontakteja. Roolit siis kääntyivätkin toisin päin siitä, mitä mieheni kanssa suunnittelimme. Hänen menoissaan ei enää hän itsekään pysy oikein mukana eikä välillä edes Kuuklen kalenteri, mutta kotiin on onneksi ainakin vielä tullut nukkumaan. Ja minä taas en millään viitsisi lähteä täältä peräkylältä edes Kiteen keskustaan. Miten tässä näin kävi? Nyt parin kuukauden jälkeen ymmärsin, että en minä ollut päässyt siitä aikaisemmasta työuupumuksesta oikein irti, vaikka luulin niin. Ehkä ei noin varsinaisesti ole loistava idea yrittää toipua uupumuksesta…

Lue Lisää

Isäntä pakkasi aamulla treenikassia ja kaasutti keskustaan kuntosalille. Minä valmistauduin avaamaan läppärin ja ryhtymään töihin, olin mielessäni listannut muutaman asian, jotka olisi hyvä tehdä valmiiksi vielä, kun ei niillä ole kiire. Tuijotin työpöytää ja se tuijotti takaisin. Sitten katsoin koiraa, joka makasi sohvalla ja katsoi vuorotellen minua ja ulko-ovea. Aika nopeasti se päätös syntyi: työt saisivat odottaa, viimeisenä iltana ennen määräaikaa ne kuitenkin valmistuvat. Ja sitä paitsi koira tarvitsi nyt enemmän rakkautta ja huomiota. Kävelimme reippahasti seitsemän kilometrin lenkin parin järven ympäri, ihana hiljaisuus ympärillämme. Reitti kulkee anopin talon ohi ja Muhvi ei ikinä ohita sitä käymättä sisällä. Tälläkin kertaa vierailu kannatti, sillä miten satuimmekin osumaan karjalan piirakoiden leipomisaamuun, kylläpä kävi tuuri. Anopin keittiö on sellainen paikka, että siellä jotenkin on helppo vain olla. Ehkä yhtenä syynä on se, että siellä hemmotellaan pilalle kaikki. Siinä sitten join aamukahvia toista kertaa ja möllötin lueskellen Kodin Kuvalehden numeroa viime keväältä. Sisällysluettelosta osui…

Lue Lisää

3/3