Avainsana-arkistot: muutos

Olen omasta mielestäni aina pystynyt käsittelemään muutoksia hyvin, olen jopa pitänyt niistä, tuovat vähän vaihtelua. Vaikkapa muutto: muutin pois kotoa 25 vuotta sitten ja olen sen jälkeen muuttanut 13 kertaa, erinäisistä syistä, suurin osa ollut kyllästyminen. Vaan kyllähän hullulta kuulostaa: kun aikaisemman asuintalon eteisaulassa seisoimme tyttäreni kanssa ja minä kerroin tulevasta hissiremontista, joka tehtäisiin kahden vuoden päästä. Tytär kuunteli ja tokaisi ”mut ethän sä täällä sit enää asu”. Ja oikeessa oli, en asu en. Siis mitä, oikeesti, nytkö jo… Mutta nyt on elämässäni tapahtunut muutos, johon en oikein ollut osannut varautua, vaikka tiesinkin sen olevan tulossa, mutta ajattelin, että vasta 15 vuoden päästä. Jännittää kirjoittaa se tähän, koska silloin siitä tulee oikeasti totta, mutta tässä se nyt on, tämä on tapahtunut: tyttäreni seurustelee. Niin siis anteeksi, miten näin pääsi käymään? Juuri letitin hänen hiuksiaan ja ompelin paikkoja ulkohousuihin, joissa oli persuksissa jalkapallon mentävät rei’ät, koska oli laskettu kalliolla mäkeä. Juuri…

Lue Lisää

Asioilla on tapana järjestyä, sanotaan, mutta huomattavasti ahkerammin niitä tapahtuu, minä sanoisin. Muutos on jatkuvaa ja ihan aina ei kaikki mene kuten suunnittelee. No meille sitten tapahtui, ei mitään vakavaa, mutta kuitenkin sellainen järjestettävä asia, että minä lähdin köröttelemään takaisin kotia kohti. Länsirannikolle siis, Steve yhä seuranani. Muhvi-koira lähti mukaan, koska johtajasta on tullut niin kiireinen sapattilomailija, että hän ei kuulemma ehdi mitään koiraa lenkittämään. Näissä tilanteissa minä jään aina alakynteen, sillä minähän sen koiran meidän perheeseen toin. Ja jos oikein tarkkaan asiaa tarkastelee, niin en ehkä kovasti ja kauheasti silloin kysellyt saako se tulla. Joten tällä suunnitelmalla mentiin ja Muhville kovasti pahoittelin, että sen vapauden päivät metsien mättäillä olivat ohi ja paluu korttelikierroksille oli väistämättä edessä. Kotiin oli mukavaa palata. Pitkää matkaa ajellessani mietin, että jäikö minulle mitään käteen tästä niin sanotusta irtiotosta. Voisinko suositella tällaista kenellekään? Ja näihin asioihin minä sitten pohdinnoissani päädyin: Tutustuin itseeni paremmin. Opin, että…

Lue Lisää

Tänään lähti tytär takaisin kohti vakituista osoitettamme, reippaasti aamulla hyppäsi bussin kyytiin. Me jäimme johtajan kanssa laiturille vilkuttamaan ja mietimme, miten lähellä onkaan se hetki, kun tuo tyttö lähtee maailmalle, omien sanojensa mukaan ainakin on lähdössä vieläpä erittäin kauas. Siinä bussin perää tuijottaessani noiduin  itselleni oikein superhaikean mielentilan ja mietin jo valmiiksi sitä hänen tulevan lähdön hetken tunnelmaa, vaikka siihen on vielä ainakin lähes kolme vuotta.  Joululoma oli ihan supersiisti. Teinityttö viihtyi kanssamme puolitoista viikkoa, mikä minusta oli aivan huippua. Tosin ensimmäisen kahden päivän jälkeen hän oli niin tylsistynyt, että en usko koskaan enää saavani häntä tänne päin. Täällä ei kiinnostanut edes elokuvat, tylsyys ruokki tylsyyttä. Onneksi kuitenkin oli olemassa puhelin, jota halatessa hän selvisi lyhyistä hereillä olon hetkistä. Kävi hän minun kanssani myös koiraa ulkoiluttamassa muutaman kerran ja yritin viritellä keskustelua, mutta jos olet koskaan ollut tekemisissä teinin kanssa, ymmärrät tehtävän mahdottomuuden. Hetkeäkään en silti näistä yhdessä olon päivistä…

Lue Lisää

3/9