Oletko perfektionisti, pyritkö täydellisyyteen? Ei kannata…

Oletko perfektionisti, pyritkö täydellisyyteen? Ei kannata…

Psykologiassa perfektionismin määritelmä on: “Halu tehdä asiat niin hyvin kuin mahdollista tai uskomus, että täydellisyyttä kuuluu tavoitella” Tunnistatko itsesi? 

Minä en, paitsi joissain hassuissa asioissa. Kuten esimerkiksi en pysty nukkumaan, jos lakanat eivät ole samaa sarjaa. Eli jos mennään sillä tyylillä, että tyynyliinassa on perhosia ja pussilakanassa Batman, niin ei pysty, sattuu aivoihin. Ja toinen esimerkki on ruokailuvälineet, ei maistu ruoka, jos haarukka on Savoniaa ja veitsi Ikeasta, ei maistu, ei pysty. 

Mutta eihän tuollaisia kehtaa julkisesti myöntää ja ettehän te kenellekään kerro, joten olen oppinut elämään sen kanssa eli kiireesti aina itse pyrin meillä kattamaan pöydän ja vaihtamaan lakanat ja kylässä.. no se on vain kestettävä eihän tällaisesta naurettavasta asiasta voi numeroa tehdä.. 

Muutoin kuitenkin olen aika Huoleton Helena ja teen hommia sellaisella “ihan hyvä riittää” -mentaliteetilla. Olen myöskin eräänlainen “hei kokeillaan nyt tätä” -tyyppi enkä oikein jaksa miettiä toimiiko homma vai ei, näkeehän sen sitten. Se ei ilmeisesti juurikaan kenenkään muun mielestä ole hyvä toimintamalli, mutta siinä yksi syy, miksi viihdyn ihan yksikseni yrittäjänä. Joskus sitä toki itsekin hiljaa miettii, että voisi helpommalla ja halvemmallakin päästä, mutta elämä on vai miten se DNA runoili.

Perfektionismi, täydellisyyteen pyrkiminen, se on minusta erittäin kiehtovaa. On outoa, että ihminen on valmis viemään itsensä äärirajoille sen vuoksi, että vaatii itseltään täydellistä suoritusta, siis vaikka kukaan muu ei vaatisi. Vaan vaatikoon rauhassa tosiaan itseltään, mutta sitten kun ilmestyy vaatimaan sitä muiltakin, niin siinä hyppelee kyllä kaikkien rajojen yli. Olenpa ollut yhdessäkin työpaikassa, missä mikään ei riittänyt. Luulen, että vaikka olisin työni tehnyt ilmaiseksi ja leiponut vielä aamupalasämpylätkin pomolle kera cappuccinon, jossa ripaus kanelia, niin ei olisi ollut hyvä.

Keskustelimme täydellisyyden tavoittelusta töissä, liittyen siihen, että kun joutuu itselle hieman vieraaseen, uuteen tehtävään, niin stressaantuu, koska ei osaa sitä tehtävää. No, tähän on pakko kommentoida, että haloo, jos tehtävä on uusi, niin ei kai sitä silloin osaa, vaikka olisihan se tosi siistiä tietää kaikesta kaikki. Ja huomauttaisin vielä, että tuossa tilanteessa on varmasti sitten tosi helppo toimia oikein, kun on jo valmiiksi psyykannut itsensä epäonnistuneeksi. Mutta jos toimit esimiehenä, niin on kyllä muistettava olla vaatimatta työntekijöiltä mitään täydellistä osaamista uusista tehtävistä, vaan kerrot tukevasi tätä oppimistapahtumaa.

Harward Business Review julkaisi vuosi sitten tutkimuksen, jossa oli tehty meta-analyysi vuoden 1980 jälkeen tehdyistä tutkimuksista liittyen perfektionismiin.

(Tähän nyt ihan varsinaiseen asiaan liittymätön kommentointi: ylleni on langetettu kirous, jonka mukaan minulla on pakottava tarve hakea lisätietoa kaikista nippelinappeliasioista. Siis tiesinhän minä, mikä on meta-analyysi, (kaikki miettivät nyt ”ei se tiennyt”), mutta koskaan aikaisemmin en ole ajatellut, että mikä se on se Meta? Mutta ihmiskunnan onneksi on olemassa Wikipedia, joka kertoo Metan olevan etuliite, jota käytetään osoittamaan käsitettä, joka on toisen käsitteen abstraktio. Tähän virkkeeseen kiteytyy syy sille, miksi en ole pyrkinyt tutkijaksi 😉.)

Takaisin aiheeseen. Perfektionismin todettiin tutkimuksessa olevan työelämässä oikeasti heikkous.

Perfektionisteja on kahta tyyppiä:

  1. Täydellisyyttä tavoitteleva, jolla on korkeat odotukset myös muiden toiminnasta
  2. Epäonnistumista välttelevä, joka on jatkuvasti huolissaan omasta suoritustasostaan. Tämä tyyppi toimii juuri yllä mainitulla tavalla eli stressaa itsensä valmiiksi asiasta, jota ei osaa.

Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että perfektionistit ovat:

  • muita motivoituneempia
  • tekevät pidempiä päiviä
  • ovat muita sitoutuneempia

Mutta heillä on enemmän:

  • burnoutia
  • stressiä
  • työholismia
  • ahdistuneisuutta
  • masennusta

Mielenkiintoista oli, että täydellisyyden tavoittelusta huolimatta, heidän työssä suoriutuminen ei ole muita parempaa. Vaan he ovat alttiimpia väsymään työssään ja koska keskittyvät tekemään tietyt asiat täydellisesti, moni muu asia jää hoitamatta. Työyhteisöissä on siis tärkeää luoda ilmapiiriä, jossa virheet ja kokeilut sallitaan. Ei niin, että ihmiset käyvät varastossa itkemässä välillä ja jatkavat sitten hommia. Virheistähän voi oppia koko yhteisö. Alttiimpia väsymiselle ovat tyypin 2 henkilöt, jotka vaativat itseltään enemmän kuin tarpeeksi.

Kerron teille salaisuuden ja toimintamallin, joka oikeasti monen asian suhteen toimii. Tämän opetti minulle entinen esimieheni. 

Kun hoidettavaksesi tulee asia, josta et heti tiedä, mitä sille pitää tehdä, laita se sivuun ja odota. On kolme tapaa, miten homma toimii.

  1. Asia jää muhimaan alitajuntaasi ja muutaman päivän päästä sinulle on aivan selkeää, mitä tehdä. 
  2. Unohdat koko homman ja kun siivoat työpöytääsi, asia on jo hoitunut jonkin toisen asian sivutuotteena tai sitä asiaa ei sitten koskaan oikeasti tarvinnutkaan tehdä. Voi kyllä, tällaisia tulee aina, joku keksii jotain ja sitten pyydetään kaikilta erilaisia raportteja ja taulukoita. Yhtenä aamuna huomataan, että eihän se olekaan hyvä juttu, niin ei niitä raportteja tarvitakaan. Uskokaa pois, nähnyt olen sen tuhannen kerran.
  3. Unohdat asian ja sen tekemisen deadline on huomenna, niin viime hetken paniikki hoitaa siihen mitä upeimman toteutuksen. Viime hetken paniikkiin olen luottanut jo opiskeluajoista asti, ei ehkä ihan priimaa lopputulosta, mutta riittävän hyvää tulee.

Eli suosittelen uskomaan, mitä kasvatustieteen professori Juha T. Takala neuvoo, sillä tavoin minä olen päässyt aika pitkälle ja nyt on tavoitteena vielä paremmin ottaa oma jaksamiseni huomioon.


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *