Siks, ku siin on niks

Siks, ku siin on niks

Lueskelin Simon Sinekin kirjaa nimeltä “Start with why” ja laitoin siitä Faceenkin yhden oivalluksen, mutta sitten jäin pohtimaan tätä teemaa enemmän ja nyt seuraa aivomyrskyni tuotosta.

Kirja käsittelee tiivistettynä  sitä, että yritystoimintaa johtaessa pitäisi tietää, miksi se yritys on olemassa. Sinekin mukaan, yrityksissä kyllä tiedetään, miten asioita tehdään ja jokaisessa varmasti osataan selittää, mitä siellä tehdään, mutta hyvin harvassa yrityksessä johdolla on selkeä kuva siitä, miksi toiminta on olemassa. Hän kertoo esimerkkeinä eräistä suurista johtajista kuten Bill Gates, Martin Luther King ja John F. Kennedy, mainitsi hän Hitlerinkin, mutta annetaanpa hänen nyt olla rauhassa.

Näillä kaikilla johtajilla oli yhteistä se, että heillä oli selkeä visio, miksi he tekevät jotakin. Vaikkapa King, hän halusi tasa-arvoa ihmisten kesken ja oli sen vuoksi valmis rikkomaan sääntöjä. Kun visio oli selkeä, muiden oli helppo lähteä tekemään töitä tavoitteen eteen hänen kanssaan. Aika vaikeaa onkin ajatella, että porukka olisi tehnyt jotain ilman tätä visiota, miksi kukaan olisi uhrannut terveyttään vain ollakseen mielenosoituksissa siellä olemisen vuoksi, kyllä sille toiminnalle piti olla selkeästi suurempi päämäärä.

MIKSI MINÄ TEEN MITÄ TEEN?

No edellä mainitut ovat aika isoja asioita, mutta kyllä se miksi -kysymyksen asettaminen sopii vähän tällaiseen pienempäänkin elämään, kuten vaikka minulla on. 

Mitä mitä?

Kun seuraa lapsia, niin he kysyvät aina tuon miksi -kysymyksen, koko ajan, jatkuvasti, ihan ärsyttävyyteen asti. Minäkin sitä muistan viljelleeni ja äidilläni oli siihen aina vastaus valmiina: “Siks, ku siin on niks.” Superraivostuttavaa, eihän se tarkoita mitään, mutta kiltisti silti lähdin kasvimaata kitkemään ja mietin, että mikähän ihmeen niksi siinäkin mahtoi olla. Äidille ei sanottu vastaan, olisi voinut jäädä ilman kääretorttua.

Mutta jos siis ajatellaan tarkemmin, niin tämä kysymyksen asettelu koskee kaikkea tekemistä, ei vain yrityksen johtamista.

Lean-filosofiassakin, joka on yksi johtamisen työkalu, neuvotaan kysymään miksi, miksi, miksi, miksi ja vielä miksi. Kun sitten mennään sinne työpaikalle ja esitetään tämä kysymys, niin siihen vastauksen esittäminen vaatii paljon enemmän miettimistä kuin, jos kysytään, mitä teet ja miten sen teet.

Esimerkkinä otan nyt itseni ja ne niin kovasti rakastamani excelit. 

Mitä teen? – Täytän excel-taulukkoa, jossa kysytään henkilökuntamäärää, mitä koulutuksia henkilökunta on käynyt viime vuonna ja onko tarpeita tälle vuodelle.

Miten teen sen? – Näpyttelemällä soluihin eri vastaukset. (Tosiasiassa se ei ollut kovin helppoa, sillä ne excelit… voi kun niitä voisi esitellä teille. Varmastikin täysin selvää kauraa taulukon laatijalle, mutta noinkin yksinkertaisesta aiheesta saa kyllä aikaan näköjään vaikka mitä, täytyy ihan nostaa hattua!)

Miksi teen sen? – Ja ensimmäinen vastaus, mikä tulee mieleen on, että koska on pakko ja on käsketty. Ei kuulosta kovin inspiroivalta syyltä, vähänkö kaivoi sisuskaluja täytellä jotain taulukoita toisten iloksi ja itse ei hyödy siitä mitenkään. Ajatukseni pyörivät vain sen pohdinnan ympärillä, että minkähänlaista se ilo oli, jota ne laatijat näistä täytetyistä taulukoista sai…

Mutta vakavasti, jos nyt mietin asiaa täältä kuplan ulkopuolelta kaffekupin ääreltä, niin olihan niissä jokin pointti. Itse asiassa täytin niitä taulukoita siitä syystä, että henkilökunnalle osattiin kohdentaa tarvittavaa ja hyödyllistä koulutusta, yksikkömme osaamista kehitettiin ja siten meillä oli mahdollisuus hoitaa asiakkaitamme paremmin ja lisätä suun terveyttä.

Mutta en minä siinä vaiheessa nähnyt mitään tällaista, vaan istuin pöytäni ääressä ja takaraivossani paukutti vain ohje ja käskytys, että “Tässä tämä taulukko, täytettävä elokuun loppuun mennessä.” Enkä osannut itse ajatella suuremmin ja avarakatseisemmin, koska ärsyynnyin tuollaisesta tyhjänpäiväisestä, aikaani vievästä pirulaisesta. Eli mielestäni täytin taulukoita siks, ku siin oli niks, palasin alitajunnassani sinne kasvimaalle.

Sitten mietin nykyistä työtäni digitalisaatiohankkeen parissa. Jos menisin töihin vain siksi, että saan siitä rahaa ja koska nyt olisi vaan tällainen yksi kiva pikku projekti toteutettavaksi, niin inspiraatio ei kovin pitkälle riittäisi. Mutta minä menen sinne siksi, että minulle on kerrottu ja minä uskon, että toimintaa muuttamalla pyrimme luomaan asiakkaille parempia palveluita ja sujuvampaa hoitoon pääsyä. Sen tiedon kanssa jaksan ne rasittavimmatkin kokoukset ja kaikki takapakit, koska uskon tästä tulevan hyvä.

Ja lisämausteena siellä on ihanaa porukkaa töissä. Vaikka se ei liitykään mihinkään kysymykseen, niin halusinpa vain mainita, koska ne tyypit lisäävät omaa hyvinvointiani ja on sellainen kiva bonus. 😍

OLISI HYVÄ MUISTAA

Asioiden eteenpäin vieminen vaatii siis aina vastauksen kysymykseen MIKSI ja vastauksen siihen antaa yrityksen johto. Tai joissakin tapauksissa äiti. 

Muista siis aina perustella tekeminen, sillä tavoin porukka on helpompi saada mukaan tekemään asioita. Ja perustelujen kannattaa olla uskottavia eikä vain sinua hyödyntäviä vaan hyödyllisiä myös tekijöille.

Jos minulle olisi kerrottu, että kun kitken rikkaruohoja oikein urakalla, niin mansikat ja porkkanat ja kurkut yms. kasvavat makoisammiksi ja sato on runsaampi ja minä saisin syödä niitä niin paljon kuin haluan, niin olisin istunut siellä kitkemässä ihan pyytämättäkin. Pelkän niksin takia vietin huomattavasti enemmän aikaa metsässä, piilossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *