Totta se on, paremmin jaksaa, kun syö hyvin

Totta se on, paremmin jaksaa, kun syö hyvin

Alla on viisi elementtiä, joiden tulisi olla tasapainossa, jotta elämä sujuu suht koht luonnikkaasti. Nämä vaikuttavat kaikki toisiinsa ja jos jossakin niistä vähän niin kuin mättää, niin kokonaisuus horjuu.

Avaan hiukan:

Ravinto. Syöt vähän sitä sun tätä, ravinto sisältää liikaa energiaa suhteessa kulutukseesi, se on ehkä mautonta tai voi olla tosi hyvääkin, mutta ravintoköyhää. Tai syöt omasta mielestäsi todella vähän, mutta totuus on se, että ahmit sitten kauppareissulla suklaapatukoita ja illalla on kolme iltapalaa. Tai sitten syöt oikeasti liian vähän, jolloin kehosi ei saa tarpeeksi energiaa toimiakseen tehokkaasti.

Tällä on vaikutus siihen, että et jaksa liikkua.

Liikunta. Ihminen on luotu liikkumaan, jos emme liiku, keho voi huonosti. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että jokaisen on käytävä kolme kertaa viikossa Body pumpissa tai Circuitissa vai mitä kaikkia niitä nyt onkaan. Liikunnan tulee olla itselle mielekästä, sellaista, että liikkumaan tulee oikeasti lähdettyä. Ei siis ole väliä, onko se pyöräilyä, Zumbaa vai metsäkävelyä, tärkeintä on se, että saat liikettä. Näin kuluu energiaa ja keho on valmis unta varten. Itse inhoan ryhmäliikuntatunteja, kävin niissä, koska muutkin kävivät, mutta sittent ajusin, että oloni oli paljon mukavampi yksin lenkillä. Liikuntasuorituksen miellyttävyys vaikuttaa suuresti motivaatioon tehdä jotain.

Uni. Me tarvitsemme unta 7-8 tuntia vuorokaudessa. Joku kertoo pärjäävänsä viidellä, mutta oikeasti keho ei ehdi palautua siinä ajassa. Jos unta on liian vähän, ihminen on sekava, muistihäiriöinen ja keskittymiskyvytön. Jos ei nuku hyvin, ei jaksa pitää huolta elämänhallinnastaan.

Kuulin kerran yöllä, kun työpuhelimeen tuli viesti. Päätin, että en nouse, katson vasta aamulla. En kuitenkaan saanut enää kunnolla unta, kun mietin, mitä on tapahtunut, että yöllä minulle viestitellään, onko joku pois, sattunnut onnettomuus vai onkohan yksikössäni tulipalo. Kun sitten viimein annoin itselleni luvan nousta ja katsoa puhelinta, niin siellä ei edes ollut viestiä, vaan olin nähnyt unta viestin saapumisesta. Tällaiseen tilanteeseen en soisi kenenkään päätyvän, älä päivystä öisin, ei sinusta kuitenkaan ole hyötyä sen tulipalon sammuttamisessa, hoidat sitten aamulla tarvittavat asiat.

Elämänhallinta. Pidä huolta jaksamisestasi, jotta sinulla on olo, että kaikki hallussasi olevat narut myös pysyvät hallussasi niin työelämässä kuin vapaa-ajallakin. Jaksamisesta pidät huolta hyvällä ja riittävällä unella, liikunnalla ja terveellisellä, monipuolisella ja maukkaalla ruoalla. Jos tarvitset tässä apua, hae sitä, älä yritä selvitä yksin, jos sinulla ei tunnu olevan siihen mahdollisuuksia. Puhu ystävillesi, puolisollesi, koirallesi, työterveyshuollolle…

Asenne. Suhtaudu rennosti hyvinvointisi edistämiseen. Älä piinaa ja arvostele itseäsi. Alitajunnalla on hassu tapa oppia toistamaan sitä, mitä kerrot itsellesi. Jos siis jatkuvasti kerrot itsellesi epäonnistuneesi ja lipsuneesi lupauksistasi ja tavoitteistasi, alat oikeasti uskomaan siihen. Sen sijaan seiso peilin edessä ja kerro, miten hyvältä näytät ja miten hyvä tyyppi oiken oletkaan. Älä tartu “lipsumisiin” vaan nauti sitten siitä kermakakun palasta, mutta palaa normaaliin syömiseen sen jälkeen. Ole itsesi paras ystävä.

Ja nämä elementit voi pyöräyttää myös toisin päin: Jos asenteesi on tarpeeksi rento, jaksat asennoitua työssä ja yksityiselämässä kohtaamiisi haasteisiin kevyemmin. Elämänhallintasi on paremmin kasassa ja nukut hyvin. Sinulla on tuolloin enemmän energiaa liikuntaharrastuksellesi ja jaksat keskittyä paremmin myös syömäsi ruoan laatuun.

Minulla nämä kaikki olivat ihan pielessä ja vaikutukset olivat kyllä ihan selkeästi esillä, vaikka en niitä silloin nähnytkään. Koska aloin menettää työn hallintaa, väsyin siinä. Väsyin myös vapaa-ajalla ja olin kärttyisä kaikkia, idioottimaisesti myös itseäni kohtaan. Yritin tiukasti pitää kiinni, jostain ihmeellisistä säännöistä ja ajatuksista, joilla ei ollut päätä eikä häntää. Nukuin huonosti, liikuntaa harrastin jääkaapin ja sohvan välillä, joskus liikuin autolla pizzeriaan. Syömäni ruoka oli mitä oli, lounaaksi saattoi olla suklaapatukka ja kahvi ja olin kovin tyrmistynyt itselleni, että vain lihoin. En ollenkaan muistanut syöneeni sitä pizzaa tai käyneeni kiinalaisessa ravintolassa. Voin siis sanoa, että tiedän mistä puhun, tämä kaikki perustuu omakohtaiseen kokemukseen. Pidä sinä näistä huolta, minäkin olen kantapään kautta oppinut ja tulen korjailemaan jälkiä vielä jonkin aikaa,

Rennolla otteella, omalla tavalla terveyttä ja hyvinvointia kohti!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *